10.2.2013

Tee on kiinalainen juttu, tee tukee terveyttä

Tee on ikivihreän Camellia sinensis-pensaan kuivatuista lehdistä, kärkisilmuista ja kukista hauduttamalla valmistettu juoma. Teen levinneisyys on tehnyt siitä maailman toiseksi suosituimman juoman. Vain vesi menee edelle.

Tee on täynnä tuoksuja, tunnelmaa ja terveyttä.

Tee on ikiaikainen nautintoaine
Himalajan rinteiltä, nykyisen Intian ja Kiinan raja-alueilta levinneen pensaskasvin lehdistä valmistetun juoman syntyhistoriasta on olemassa erilaisia tarinoita ja legendoja. Teelehtien käyttö lienee saanut alkunsa ihmisten tavasta pureksia pensaan lehtiä. Tapaa on levittänyt kokemukset lehtien virkistävästä vaikutuksesta. Kasvia hyödynnettiin enenevässä määrin niin ruoka-aineena kuin lääkeyrttinä, kunnes tee yli 2000 vuoden aikana on muotoutunut nykyisen kaltaiseksi nautintoaineeksi.

Celadon-lasitettu teenjauhinkivi ja astia Tang-dynastian ajalta, vv. 618‒907. Astiaa säilytetään Kiinan kansallisen teemuseon kokoelmissa.

Eurooppaan tee rantautui hollantilaisten kauppalaivojen mukana 1600-luvun alkupuolella. Suomeen tee kulkeutui 1700-luvulla Ruotsin ja Venäjän kautta. Suomessa teen kulutus on keskimäärin noin kupillinen päivässä. Ylivoimaisesti suosituinta on pussitee, sillä lähes neljä kupillista viidestä on siitä valmistettua. Suomalaisten erityisessä suosiossa ovat maustetut teelajit, joiden suosio kasvaa vuodesta toiseen. Tänä päivänä teen tärkeimpiä tuottajamaita ovat Intia, Kiina, Sri Lanka ja Kenia.

Kiinalainen teepussi on tyhjiöpakattu, jossa murskatut teelehdet säilyttävät arominsa.

Värillä on väliä
Teelajikkeiden moninaisuuden taustalla ovat teepensaan lehtien alkuperä ja niiden käsittely tuotannossa. Lehtien hapettuminen on ratkaisevin tekijä laatujen erilaisuudelle. Poimimisen jälkeen lehdet kuivataan ja niiden jatkokäsittelyssä, rullauksessa, lehtien solukot rikkoontuvat. Säätelemällä tässä yhteydessä teelehtien yhteyttä happeen saadaan tuotetuksi kullekin teelaadulle ominaiset tuoksu- ja makuaromit sekä värit. Lopuksi lehdet kuivataan, jolloin teehen taltioituvat sen lopulliset ominaisuudet.

Teelehti säilyttää arominsa Susie Wu:n metallisessa teepurkissa, joka on osa hänen matkavarustusta.
 
Eri teelaatujen tunnistamiseksi on käytössä väreihin pohjautuva luokittelu.
Vihreät (lûcha), ei-hapettuneet teet
Vihreää teetä pidetään luonnonmukaisimpana teelajina. Lehtien hapettuminen estetään kuumentamalla, joka säilyttää teen vihreyden ja ruohoisan tuoreuden.

Valkoiset (baicha), luonnollisesti hapettuneet teet
Valkoisen teen yksinkertaisessa valmistusmenetelmässä lehtien poiminta ja luonnollinen kuivuminen saavat aikaan kevyen hapettumisen. Näin saadaan mietoja ja terveellisiä teelaatuja, joissa teen aromikkuus on tallella.

Keltaiset (huangcha), ei-perinteisesti hapettuneet teet
Keltaisen teen lehdet paahdetaan heti keräämisen jälkeen ja kääritään paperiin. Näin taltioituna teen silmut ja lehdet saavat kellertävän värinsä ja omintakeisen makunsa.

Sinivihreät (gingcha), puolihapettuneet teet
Sinivihreässä teessä lehtien hapettuminen keskeytetään, jolloin puolihapettuminen mahdollistaa moniaromisten ja kukkaisten teevaihtoehtojen tuottamisen.

Mustat (hongcha), hapettuneet teet
Mustassa teessä teelehdet ovat täysin hapettuneita, jolloin lehdistä on poistunut kitkeryys ja teestä tullut täyteläistä.

Tee säilyy parhaiten ilmatiiviissä peltipurkeissa, joissa eri laadut tulevat hyvin esille.

Tee valmistuu tiedolla ja taidolla
Teen tekemisen lähtökohtana on raikas, oikean lämpöinen vesi, jonka määrä suhteutetaan teelehtien määrään. Tee valmistetaan aina puhtaaseen ja tuoreeseen veteen, joka kuumennetaan lähes kiehuvaksi. Lämpötila on sopiva kun vesi alkaa keitettäessä poreilla ja sen jälkeen vesi saa jäähtyä teelaadulle sopivaksi. Kiehuvan veden kaatamista teelehtien päälle on vältettävä, sillä se turmelee teen parhaat ominaisuudet. Mietojen teelaatujen, vihreän, valkoisen ja keltaisen teen kohdalla sopiva veden lämpötila on 70‒80 astetta. Voimakkaat teet tarvitsevat kuumempaa vettä, joka irrottaa parhaiten teen kaikki makuaineet. Sinivihreän teelle käy 85‒90 asteinen vesi ja mustalle teelle vastaavasti 90‒95 asteinen vesi. Valmiin teen säilymistä lämpimänä auttaa, jos teepannu huuhdotaan kuumalla vedellä ennen käyttöä.

Teelaatuja on useita ja niitä on tarjolla monessa muodossa.

Teelehtien määrä ja haudutusaika ovat hyvän teen avaintekijöitä. Sopiva määrä teelehtiä on yksi teelusikallinen kupillista kohden ja yksi ylimääräinen kannulle. Vihreät, keltaiset ja valkoiset teet valmistuvat yleensä lyhyessä 1‒3 minuutin haudutusajassa. Sinivihreät ja mustat teet tarvitsevat vähintään 3‒7 minuutin haudutuksen. Teen oikea määrä ja haudutusaika selviävät parhaiten kokeilemalla. Teelehtien poistaminen heti haudutuksen jälkeen on tärkeätä, silloin teestä ei tule liian kitkerää.

Tee tukee terveyttä
Nautinnollisuuden ohella teelehtien aromaattiset yhdisteet, vitamiinit ja mineraalit vaikuttavat monella tavalla ihmisen hyvinvointiin. Useat teen ainesosat ja polyfenoliset yhdisteet toimivat antioksidantteina, jotka auttavat ja suojaavat elimistöämme. Teen flavonoidit suojaavat soluvaurioilta ja ehkäisevät sydänsairauksia. Katekiinit vähentävät kolesterolin ja verenpaineen nousua ja polttavat kaloreita. Teen sisältämä kofeiini vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja sillä on piristävä vaikutus.
  
Teen vitamiineista ihmisen elimistö saa välttämättömiä ravintotekijöitä. B-ryhmän vitamiineista B1-, B2-, ja B3-vitamiinit ylläpitävät perustoimintoja osallistuen hiilihydraatti-, rasva- ja valkuaisaineenvaihduntoihin. Kasvua ja elimistön vastustuskykyä ylläpitävää C-vitamiinia on erityisen paljon miedoimmissa ja vähän hapettuneissa teelaaduissa, joissa vitamiinit säilyvät myös teetä oikein haudutettaessa.

Teehetki tarjoaa tasapainoisen ja kiireettömän mielenrauhan.


Teen valmistuksen salat:
1. Säilytä tee ilmatiiviisti pelti- tai lasipurkissa
2. Käytä aina puhdasta ja raikasta vettä
3. Huuhtele teekannu kuumalla vedellä
4. Mittaa oikea määrä teetä
5. Varmistu veden lämpötilasta ja teen haudutusajasta seuraavasti:
   -vihreä tee: vesi 70‒80 asteista, haudutus 2‒3 minuuttia
   -valkoinen tee: vesi 70 asteista, haudutus  1‒15 minuuttia
   -keltainen tee: vesi 70 asteista, haudutus 2‒3 minuuttia
   -sinivihreä tee: vesi 80‒90 asteista, haudutus 2‒5 minuuttia
   -musta tee: vesi 90‒100 asteista, haudutus 3‒7 minuuttia
6. Kaada tee kuppeihin heti haudutuksen jälkeen
7. Mikäli teehen lisätään sitruunanviipaletta, älä purista niitä
8. Teepusseja käyttäessäsi anna niiden liueta rauhassa, äläkä purista niitä

Teksti: Heikki Remes
Teekuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

2 kommenttia:

  1. Hei,
    hieno kirjoitus. Yksi asia teen haudutuksessa minua on pohdituttanut. Onko teen haudutusajalla oikeasti väliä? Koska se, tuleeko teestä kitkerää riippuu todella paljon laadusta. Esimerkiksi vihreä sencha ei kitkeröidy vaikka lehdet lilluisivat siellä kupin joukossa. Myöskin eräästä teekirjasta luin, että kiinalainen tapa on joskus (usein) vain heitellä lehtiä kupin pohjalle.

    VastaaPoista
  2. Teemiettein anonyymille. Tee on mitä parhain nautintoaine, jossa hetki ja seura ovat tärkeitä.
    Itse sain opastusta kiinalaiselta Susie Wu:lta, joka kertoi että hän hauduttaa teensä usean huuhtelukerran kautta. Näin maut avautuvat ja nousevat esille. H.

    VastaaPoista