MARILYN MENU – MARILYN kutsuu 100 v. juhla-aterialleen

Marilyn Monroen kunniaksi rakennettu menu tarjoaa esikuvansa mukaisesti täyteläisiä nautintoja. Marilynin mielijuoma samppanja sitoo eri ruokalajit yhteen toimivaksi ateriakokonaisuudeksi. Tyylikäs juustokohokas ei suvaitse Marilynin tapaista myöhästymistä, se nautitaan uunituoreena. Hummerikeitosta löytyy voimaa, jota väliruokana tarjottava samppanjasorbetti sopivasti keventää.

               
Juhlapöydän keveät herkut; juustokohokas, hummerikeitto ja samppanjasorbetti.

               

Juustokohokas (4 annosta):
0,5 dl (30g) emmentaljuustoa raasteena
15 g voita
0,25 dl vehnäjauhoja
1 dl kevytmaitoa
2 suurta kananmunaa
hieman mustapippuria
suolaa
voiteluun voita

Sulata voi paksupohjaisessa kasarissa ja lisää jauhot huolellisesti sekoittaen. Kuumenna maito ja kaada kasariin. Anna kiehua kevyesti muutaman minuutin. Lisää juustoraaste kastikkeeseen ja mausta. Anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita munankeltuaiset yksitellen seokseen. Voitele pienet jälkiruokavuoat ja anna jähmettyä kylmässä. Voitele toisen kerran ja jäähdytä. Vatkaa valkuaiset suolan kanssa kovaksi vaahdoksi ja kääntele kevyesti suurukseen. Kaada seos vuokiin. Jätä neljännes vuoasta täyttämättä, sillä kohokas tarvitsee tilaa noustakseen. Kypsennä uunissa 180 asteessa 20 ─ 25 minuuttia. Uunia EI SAA AVATA kypsennyksen aikana. Tarjoile välittömästi. Muista että kohokas ei odota ruokailijoita, vaan ruokailijat sitä.

               

Samppanjasorbetti (6 annosta):
1 liivatelehti
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
4 dl samppanjaa tai kuohuviiniä
1 limetin mehu
1 kananmunanvalkuainen

Pane liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Purista liivatteesta vesi pois ja liuota se sokeriliemeen. Anna jäähtyä. Lisää kuohujuoma ja nosta seos pakkaseen pariksi tunniksi. Sekoita hileistä sorbettimassaa pari kertaa pakastamisen aikana. Vatkaa valkuainen kevyeksi vaahdoksi, kääntele massaan ja anna sen pakastua vielä 3-4 tuntia. Sorbettimassasta saa kuohkean ja tasaisen kun sitä sekoittaa muutamia kertoja pakastamisen aikana. Annostele lautasille suoraan pakasteesta ja koristele sitruunamelissan lehdillä.

                

Hummerikeitto (2 annosta):
1 keitetty hummeri
sipuli
valkosipulin kynsi
purjo
voita
7 dl vettä
laakerinlehti
4-6 kokonaista mustapippuria
suolaa
pieni pala kalaliemikuutiota
1 rkl tomaattipyreetä
ripaus cayennepippuria
1 dl kermaa

Ota hummerin liha talteen, yritä saada saksien liha kokonaisena. Murskaa kuori palasiksi. Hienonna sipuli, valkosipuli sekä purjo ja paahda ne hummerin kuoripalojen kanssa kattilassa. Lisää vesi, kalaliemipala, laakerinlehti sekä mustapippurit ja keitä 40 minuuttia. Siivilöi liemi, lisää pyree sekä cayenne ja keitä makujen tiivistämiseksi vielä 10 minuuttia ilman kantta. Sekoita kerma vatkaten keittoon ja keitä pari minuuttia. Lisää paloitellut hummerinlihat kuumaan keittoon ja nosta tarjolle.

                

Samppanjaa läpi aterian
Samppanjan tarjoaminen sopii Marilyn menun tyyliin. Pieper-Heidsieckin samppanjoista voi valita mieleisen vaihtoehdon, joko kuivan, hieman paahteisen Cuvée Brut’n tai vivahteikkaan, vaaleanpunaisen Rosé Sauvagen. Hummerikeiton täyteläiseen, hieman makeaan makumaailmaan kuohujuoman raikkaus ja mineraalisuus tuovat tasapainoa. Aterioiden välissä tarjottava samppanjasorbetti raikastaa makuaisteja ja valmistaa seuraavaan ruokalajiin. Tyylikäs rosén värinen sorbetti tuo myös väriä kattaukseen. Juustokohokkaan tarjoilussa on aina mukana jännitystä, kestääkö se kasassa pöytään asti. Joka tapauksessa samppanja maistuu sen kermaisen maun kanssa todella hyvin.

               
Marilyn kutsuu pöytään (Taustana Renato Casaron Invitation-juliste).

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes

MARILYN MONROE – kuin liekki kynttilän

Kesäkuun alussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Marilyn Monroen syntymästä. Kauneuden ihanteesta kasvoi myytti, jonka muisto jäi elämään ennenaikaisen traagisen kuoleman jälkeen. Hänen omien ajatustensa ja sanojensa kautta saadaan kuva hänen elämäntaipaleestaan.

               

”Kaikille pikku tytöille pitää kertoa heidän olevan nättejä”
Norma Jeane Baker syntyi kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1926. Hänen elämäänsä varjosti isättömyys sekä äidin henkinen tasapainottomuus. Lapsuutensa ja nuoruutensa Norma Jeane vietti sijais- ja orpokodeissa Los Angelesissa. Pelko tulla hylätyksi, ajatus yksinäisyydestä sekä rakkaudettomuus tulivat hänelle tutuksi jo nuoruudessa ja voimistivat hänen miellyttämishaluaan.
     Kymmenen vanhana Norma Jeane alkoi paeta mielikuvitusmaailmaan. Usein lauantaisin hän kulutti aikaansa elokuvissa. ”Yritin piristää itseäni päiväunilla. Tunsin itseni vähemmän yksinäiseksi, kun unelmoin ihmisten katselevan minua”, hän totesi myöhemmin.
     Hänellä oli tapana mennä Graumanin kiinalaisen teatterin edustalle katsomaan jalkakäytävään ikuistettuja filmitähtien käsiä ja jalkoja, sekä yrittää sovittaa omia jalkojaan sementissä oleviin kuuluisuuksien jalanjälkiin. Paljon myöhemmin, kun hän lopulta itse painoi jälkensä sementtiin, hän totesi sen merkityksestä, että ”kaikki on mahdollista, ainakin melkein”.

               

”Ei miehiä, ei rahaa, ei rakkautta, vaan kyvyn näytellä”
Teini-ikäisenä ruskeatukkainen Norma Jeane eli lähes normaalia nuorten elämää. Omasta mielestään hänen kasvonsa eivät olleet tarpeeksi kauniit, jotta hänestä tulisi todellinen elokuvatähti. Tavoitteena hänellä oli tulla yhdeksi kuvalehtien tähtösistä tai kansikuvatytöistä. Norma Jeane antoi oman panoksensa sotaponnisteluille työskentelemällä lentokonetehtaassa, jossa valokuvatessaan David Conover tuli kiinnittäneeksi huomion Norma Jeanen valovoimaisuuteen. Vuonna 1945 Norma Jeane pääsi Blue Book Agency -mallitoimiston listoille ja aloitti mallitunneilla käynnit.
     Vuosi 1946, jolloin Norma Jeane täytti kaksikymmentä, pohjusti monella tavalla hänen tulevaa tähteyttään. Mallitoimiston toiveesta Norma Jeane alkoi valkaista tukkaansa. Heinäkuussa Twentieth Century Fox studioiden koekuvauksissa tavallisesta tytöstä taltioitui filmille fantastista kauneutta ja hieman Jean Harlowmaista seksikkyyttä. Kuvaaja Leon Shamroy kommentoi ensi tapaamista sanomalla ” Hän näytti, että pystyisi myymään tunteita valkokankaalla”. Elokuussa lausuttiin ensi kerran nimiyhdistelmä Marilyn Monroe, joka rakentui entisen Broadway tähden etunimestä ja Norma Jeanen äidin tyttönimestä.

               

”Minua kyllästyttää olla tunnettu tyttönä jolla on muotoja”
Marilyn Monroen läpimurto elokuvamaailman tähtitaivaalle tapahtui vuonna 1953. Alkuvuoden Niagaran jälkeen seurasi Herrat pitävät vaaleaverisistä, joka muistetaan Marilyn Monroen ja Jane Russellin valloittavista näyttelijäsuorituksista, sekä yhdestä Marilynin tunnetuimmasta laulusta Diamonds Are A Girl’s Best Friend. Loppuvuoden Kuinka miljonääri naidaan oli kolmas menetyselokuvista, jotka toivat Marilynille vuoden näyttelijän palkinnon.
     New Yorkin aika vahvisti Marilynin asemaa niin elokuvien kassamagneettina kuin itse näyttelijänä. Kesäleski lienee hänen tunnetuimpia elokuviaan, varsinkin sen kuuluisa hamekohtaus. Elokuvassa oli mukana vahva aistillinen lataus, mutta se toi Marilynille arvostusta myös näyttelijänä. Marilyn opiskeli Lee ja Paula Strasbergin Actors Studiossa kehittyäkseen näyttelijänä, ja samalla opiskelu vahvisti hänen itsetuntoaan. Jane Fonda, Marilynin kurssikaveri, totesi tämän ”yrittäneen etsiä tietä tunteakseen itsensä vakavasti otettavaksi näyttelijäksi, eikä vain seksipommiksi”. Tämä koko elinajan esiintynyt todistelu korostuu Marilynin lauseessa ” Älkää tehkö minusta vitsiä – tykkään kyllä vitseistä, mutta en halua näyttää siltä”.
     Sopeutumattomat vuodelta 1961 jäi Marilynin viimeiseksi elokuvaksi. Hän palasi vielä kameroiden eteen aloittaen 30:nen elokuvansa Something’s Got To Given filmaukset. Tämä elokuva jäi keskeneräiseksi, kuten hänen elämänsäkin. Masennus ja elämän vastoinkäymiset johtivat ennenaikaiseen kuolemaan, joka todennäköisesti aiheutui lääkkeiden yliannostuksesta.

               

”Ilman muuta olen nainen ja nautin siitä”
Marilyn Monroe elää valokuvissa ja valkokankaalla. Hänellä oli erityinen lahja kameran edessä. Filmille taltioitui luonnollista raikkautta, sensuellia herkkyyttä ja läheisyyttä. Marilynin viehkeyttä on kuvattu monella tavalla; hänessä löytyy samanaikaisesti niin viatonta lapsellisuutta kuin viettelevää seksuaalisuutta.
     Marilynin elämä ei ollut helppoa. Juurettomuuttaan sekä omistautumistaan palvomalleen yleisölle hän kuvasi osuvasti sanoessaan “Tiesin kuuluvani yleisölle ja maailmalle, en sen takia, että olisin lahjakas tai kaunis, vaan siksi etten ollut kuulunut mihinkään tai kenellekään muulle”.

               
                   Marilyn elää muistoissamme monessa muodossa.

               
                   Malja Marilynin muistolle.

Teksti: Heikki Remes

Voileipäkakku on kevään juhlien vetonaula – muodossa tai toisessa

Voileipäkakku sopii keväisen juhlapöydän keskipisteeksi, niin makunsa kuin näyttävyytensä puolesta. Kakku sinällään on helppotekoinen, se onnistuu myös hieman erilaisena ja nopeana versiona, kun sen toteuttaa pallona. Keväiset ja tyylikkäät viinivalinnat maistuvat sekä täydentävät tapaamisten juhlavuutta, ja sopivat hyvin yhteen tarjoiluiden kanssa.

               

Kaksi toteutusta samasta teemasta – voileipäpallo ja voileipäkakku - kummatkin sopivat hyvin erilaisten juhlien tarjoiluun. Kummallakin on puolensa, perinteinen voileipäkakku tarjoaa vivahteikkuutta sekä näyttävyyttä, kakku on maukkaimmillaan kun se saa maustua jääkaapissa muutaman tunnin ennen tarjolle nostoa. Voileipäpalloissa on puolestaan kiinnostavuutta sekä käytännönläheisyyttä ja niistä pääsee nauttimaan heti kun ne on valmistettu.

               

Voileipäkakku kasviksista (6-8 annosta):
8 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
8 tummaa leipäviipaletta(real)
1 dl kasvislientä kostutukseen
koristeluun:
200g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl maitoa
tuoreita vihanneksia

Valmista ensin tahnat ja laita ne maustumaan viileään. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja tee neljästä leipäviipaleesta kakkupohja voipaperilla peitettyyn vuokaan. Kostuta leivät kasvisliemellä ja levitä niille puolet kasvistahnasta. Lado seuraava leipäkerros tahnan päälle ja kostuta leivät. Levitä leiville yrttitahna. Laita leipäkerros ja tasoita viimeiseen väliin loput kasvistahnasta. Kostuta päällimmäinen leipäkerros ja kääri kakku voipaperiin. Aseta leikkuulauta painoksi kakun päälle ja anna makujen tasautua jääkaapissa mielellään yön yli. Kakkua koristeltaessa leikkaa reunat tasaisiksi ja nosta se tarjoilualustalle. Notkista tuorejuusto maidolla ja levitä tahna tasaisesti kakun päälle. Koristele kakku, säilytä viileässä ennen tarjoilua.

kasvistahna:
0,5 punaista paprikaa
0,5 purjosipulia
1 pieni maustekurkku kuutioituna
200g pippuri-tuorejuustoa
öljyä
Hauduta paloiteltuja kasviksia pannulla tilkassa öljyä, jolloin ne pehmenevät ja niiden maku pyöristyy. Soseuta jäähtyneet kasvikset ja sekoita ne maustekurkun kanssa tuorejuustoon.

yrttitahna:
100g ruohosipuli-tuorejuustoa
1 dl tuoreita yrttejä(persiljaa, ruohosipulia, basilikaa)
1 valkosipulin kynsi
0,5 tl sokeria
0,5 tl suolaa
mustapippuria
Hienonna yrtit ja sekoita kaikki ainekset keskenään tahnaksi.

               

Voileipäkakkupallot, 20 kpl:
8 kpl paahtoleipäviipaletta (esim. Vaasan isopaahto graham)
1 kpl maustekurkkua
puolikas paprikaa
100 g saunapalvikinkkua
½ hapan omena
200 g tuorejuustoa
ripaus suolaa
mustapippuria
2 rkl sitruunamenua
päälle ruohosipulia ja persiljaa

Kuutioi maustekurkku, paprika, savukinkku ja omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla. Poista paahtoleipäviipaleista kuoret ja kuutio leipä pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset hyvin yhteen ja muotoile massasta palloja. Hienonna ruohosipuli ja persilja erittäin hienoksi. Pyörittele pallot yrttiseoksessa ja nosta tarjolle.

               
Voileipäkakkupallojen massasta valmistuu pyörittämällä juuri sopivan kokoisia maisteluannoksia.

               
Yrttisakset helpottavat tuoreita yrttejä hienonnettaessa.

Voileipäkakkujen viinivalinnat viestittävät ajankohtaisuudesta ja tyylikkyydestä
Kevään juhlien ja tapaamisten nautinnollisen pikkuherkun, voileipäkakun viinikumppaneissa maistellaan tyyliin sopivia viinejä. Andre Delorme Crémant de Bourgogne Rosé Extra Brut on perinteinen mutta varma valinta keväisiin juhliin ja ruokiin. Viinissä on väriä, laatua, mineraalisuutta, ryhdikkyyttä ja tyylikkyyttä. Zenato Lugana Brut Metodo Classico tuo juhlatarjontaan italialaisen kuohuviinin, jonka taustalla on yksi maan kotoperäisistä, laadukkaista rypäleistä, Trebbiano di Lugana. Voileipäkakkukin on otettu kun sen viinikumppanina tarjotaan Perrier-Jouët Grand Brut -samppanjaa. Samppanja on itseoikeutettu juhlajuoma silloin kun juhlin halutaan juhlavuutta, laatua, hieman erilaisuutta ja ripaus luksustakin.

               

Viinilasillinen.
Andre Delorme Crémant de Bourgogne Rosé Extra Brut. Ranska, Burgundi. Alko 913222. Hinta 19,99.
Vaaleanpunainen, tuoksu marjaisa ja maku kuiva (6 g/l), hapokas (5.4 g/l), mineraalinen, vivahteikas sekä ryhdikäs.

Zenato Lugana Brut Metodo Classico. Italia, Veneto. Trebbiano di Lugana. Alko 940067. Hinta 29,99.
Kullankeltainen, tuoksu runsaan hedelmäinen, maku kuiva (8 g/l), hapokas (7.1 g/l), aromikas, tasapainoinen, elegantti.

Perrier-Jouët Champagne Brut. Ranska,Champagne. Pinot Noir,Pinot Meunier,Chardonnay. Alko 907677. Hinta 69,48.
Vaaleankullankeltainen, tuoksu kukkainen, maku erittäin kuiva(9g/l), hapokas(6.1g/l), viheromenainen, hennon yrttinen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
Voileipäkakkukuva: Eeva Remes
Voileipäpallo- ja kakkukuva: Mari Karjalainen
www.viinimies.com

Wine Masterclass vei Italian pienten viinituottajien maailmaan ja makuihin

Viinin maku ja olemus aukeavat vain maistelemalla, johon viinitasting tarjoaa palkitsevan toteutustavan. Kuopiolaisen Pasteria Sorrenton Wine Master Class toteuttaa omistajan Paco Nuccin missiota edistää ja tarjota asiakkailleen syventävää tietoa Italian viineistä ja niiden tuottajista. Näkökulmana ovat Italian eri viinialueiden pientuottajat, aidot viinien tekijät jatkumona useamman sukupolven ajalta, ja heidän autenttiset pienetkin viinierät.

          
Kauas on pitkä matka, mutta mitäpä sitä palvelevassa ravintolayrityksesssä ei oltaisi valmiita asiakkaiden eteen tekemään. Vaikkapa matkaamaan autolla yli 3500 kilometriä Savon sydämestä Italian viinialueille. Paco Nuccin ja Saku Taskisen automatka Italian pienten viinituottajien ja laatuviinien perässä kuljetti heitä pitkin Keski- ja Pohjois-Italiaa. Tapaamisissa tutuilla viinitiloilla perehdyttiin viinien kasvualueisiin, viinikellareihin ja luonnollisesti viinien maisteluun sekä sopivuuteen erilaisten ruokien makuihin. Tätä kautta ravintoloiden viinitarjonta sekä osaaminen vahvistuu, ja asiakkaille on tarjota aitoja, erilaisia laatuviinejä.

          

Viinilasillinen:
Quinta Terrazza IGP 2021. Aziende Vitivinicole Valle /Buttrio. Friuli Venezia Giulia.
Rypäleet: Chardonnay, Sauvignon Blanc, Friulano.
Erittäin hedelmäinen, tasapainoisen hapokas sekoiteviini.
Ruokasuositus: Juustot, leikkeleet, risotot.

Cadetto Trebbiano D’Abruzzo DOC 2023. Tenuta Castorani / Alanno. Abruzzo.
Rypäle: Trebbiano d’Abruzzo.
Raikkaan hapokas, kuiva ja suolainen valkoviini.
Ruokasuositus: Kalaruoat, äyriäispasta.

Peperosa IGT 2023. Cesarini Sartori / Localita Purgatorio. Umbria.
Rypäle: Sagrantino.
Tummanpunainen, metsämansikkainen ja luonteikas roseviini.
Ruokasuositus: Juustot ja kalaruoat. Meditointiviini.

Chianti Classico Gran Selezione DOCG 2019. Tenuta Poggio ai Mandorli / Chianti Trambusti. Firenze.
Rypäle: Sangiovese.
Punainen, kirsikkainen, pehmeän tanniininen sekä tamminen viini.
Ruokasuositus: Punainen liha, vahvat juustot sekä pasta.

Brumanera DOCG 2018. Tenuta San Giorgio / Maserada. Veneto.
Rypäle: Raboso del Piave.
Runsasmarjainen, mausteinen, keskitanniininen ja mineraalinen viini.
Ruokasuositus: Pitkään haudutetut liharuoat, riista ja kovat juustot. Meditointiviini.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
Viiniarviot: Paco Nucci ja Saku Taskinen
Kuva Italia Roadtrip: Pasteria Sorrento

Smetana rakentaa hauesta hienostuneen ja maistuvan ruoan

Suomalaisilla on hauesta vahva mielikuva ruotoisena ja mauttomana ruokakalana. Hauen maku on kevyt sekä kalaisa, liha on kuivaa ja lähes rasvatonta. Kalan saa fileoimalla täysin ruodottomaksi poistamalla vatsaruodot ja selkään jääneet pienet ruotovihneet. Hauen aliarvostus häviää, kun maistaa vuolukermassa haudutettua haukea hedelmäisen ja hapokkaan viinin kanssa.

               
Smetanahauki on näyttävä ja maukasta ruoka-annos.

     
Keväällä hauki on hyvin liikkeellä, ja kalastus onnistuu niin katiskalla kuin uistimella.

     
Haukea fileoidessa ei kalaa tarvitse ”siivota” etukäteen, leikkaa fileet nahkoineen ja suomuineen erilleen irti. Leikkaa fileet nahkasta irti terävällä fileointiveitsellä, ja tee ne ruodottomaksi poistamalla vatsaruodot, ”anopinruoto” sekä selkään jääneet pienet ruotovihneet.

Smetanahauki, 4 annosta:
n. 1,5 kilon painoinen hauki tai n. 600 g ruodotonta haukifilettä
1 prk smetanaa
1 dl kermaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl sitruunapippuria
pala purjosipulia tai kevätsipulia
voita paistamiseen

Fileoi kala nahattomaksi ja täysin ruodottomaksi. Ruskista kalapalojen pinnat pannulla, mutta älä paista niitä kypsiksi. Laita palat uunivuokaan, purista niille hieman sitruunamehua ja ripottele pinnalle sitruunapippuria. Kaada päälle kermalla ohennettu smetana, lisää pinnalle pilkottu ja freesattu sipuli. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile raikkaan ja värikkään varhaiskaalisalaatin sekä riisin kanssa.

Raikas kaalisalaatti:
1/4 varhaiskaalia
1/4 punakaalia
3 satsumaa
1 pieni prk ananaspaloja
pinjansiemeniä

Salaattikastike:
2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl ananasmehua
1 tl hunajaa
1 tl sinappia

Paahda pinjansiemenet pannulla ilman öljyä. Suikaloi kaalit tikunohuiksi. Paloittele satsumaviipaleet ja valuta ananaspalat (hyödynnä mehu kastikkeeseen). Yhdistä salaattiainekset kulhossa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin päälle. Anna maustua pari tuntia kylmässä.

              

Smetanahauelle tarjotaan luonteikasta ja hapokasta viiniä
Kuivalihaisen ja rasvattoman hauen maku on yksinään hennon kalaisa. Kalapalojen paistaminen voissa sekä niiden hauduttaminen hapankermassa tuovat ruokaan vivahteikkuutta ja happamuutta. Sitruuna täydentää kokonaisuutta aromikkaalla ja pirteällä lisämaulla. Smetanan rasvaisuus ja happamuus vaativat viinivalinnalta keventävää vastavoimaa sekä hedelmäisyyttä.
     Rieslingin luontainen hapokkuus tekee siitä loistavan kumppanin usealle ruokalajille. Parhaimpiin makuyhdistelmiin pääsee, kun riesling tarjotaan täyteläisten kerma- tai voikastikkeiden kumppanina. Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling Organic valmistetaan Chilen vanhimpien Riesling-köynnösten rypäleistä. Viileän ja aurinkoisen Bio-Bion viinialueen viinissä on kypsien rypäleiden intensiivistä hedelmää, joka tarjoaa miellyttävän pehmeän suutuntuman.
     Pinot Noirin aromaattisuus, hyvä happorakenne ja pehmeät tanniinit tekevät siitä monikäyttöisen ruokaviinin. Roséviinin värin punertava kuulaus, viinin hedelmäinen olemus ja hillitty makeus sopivat hyvin vivahteikkaan haukiruoan viinikumppaniksi. Villa Wolf Rosé on Viinilehden Vuoden roseeviini 2025. Rosé valmistetaan tarkkaan valikoiduista Pinot Noir -rypäleistä, jotka Pfalzin viinialueen lämmin ja aurinkoinen ilmasto kypsyttävät ihanteellisiksi. Kaunis vaaleanpunainen väri saadaan nopealla maseraatiolla, ja viini käy ja kypsyy terästankeissa.

Viinilasillinen:
Villa Wolf Pinot Noir Rosé. Saksa, Pfalz 2025. Alko 420397. Hinta 14,48. Vegaani.
Vaaleanpunainen, tuoksu punaherukkainen ja maku puolikuiva (9 g/l), hapokas (7.1 g/l), hennon vadelmainen, raikas.

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling Organic. Chile, Bio-Bio 2024. Alko 578227. Hinta 15,49. Luomu.
Viherkeltainen, tuoksu limettinen, maku kuiva (4 g/l), hapokas (6.8g/l), viheromenainen, mineraalinen, petrolinen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Lipstikkakeiton ja portugalilaisen valkoviinin kombo on kohdallaan

Ruoan ja viinin liitossa tavoitellaan makujen tasapainoa, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tämän voi todentaa kun maistaa lipstikasta valmistettua keittoa alentejolaisen valkoviinin kanssa.

 

Aromikas ja keväinen lipstikkakeitto tarjoaa vastustamattoman makunautinnon. Lipstikan vahva aromikkuus antaa keitolle täyteläisen maun. Kevyen yrttinen ruoka maistuu myös lämpimänä kesäpäivänä.

Lipstikkakeitto:

1 dl silputtua lipstikkaa

6 nuorta sipulia

2 valkosipulin kynttä

4 perunaa

2 kanaliemikuutiota

1 l vettä

2 dl kermaa

ruohosipulisilppua

voita

Silppua valkosipulinkynnet ja sipuli, hauduta voissa kattilassa pehmeiksi. Lisää kuutioidut perunat ja silputtu lipstikka. Anna muhia kattilassa hetken. Lisää vesi ja kanaliemikuutiot, anna keiton kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma ja kuumenna. Lisää valmiiseen keittoon lopuksi ruohosipulisilppua.

 

                                     

Lipstikka eli rohtoliperi on ikivanha, Iranin alueelta kotoisin oleva mausteyrtti. Liperin tunnistaa sille ominaisista lehtisellerin, purjon tai lihaliemen aromeista. Erityisen hyvin lipstikka sopii keittojen ja liemien maustamiseen. Lipstikalla sanotaan olevan parantavia ominaisuuksia: se lieventää astman oireita, parantaa ruokahalua ja poistaa kehosta nestettä. Aikoinaan lipstikkaa käytettiin lemmenyrttinä. Tämä näkyy nimissä joita se on eri kielissä saanut. Englanniksi lipstikka on ”lovage” ja saksaksi ”liebesstückel”.

Aromit yhdistävät ruoan ja viinin

Lipstikkakeitossa korostuu yrttisyys sekä pyöreän täyteläinen maku. Aromikkaalle ruoalle haetaan viinikumppania vivahteikkaasta ja yrttisestä valkoviinistä. Herdade São Miguel Colheita Seleccionada Branco on portugalilainen valkoviini, jossa kolme eri rypälettä, Antão Vaz, Verdelho, Viognier, rakentavat kesäisen viinikokonaisuuden. Antão Vaz -rypäle tulee Alentejon alueelta ja antaa viinille eloisuutta, täyteläisyyttä ja purevaa hapokkuutta. Verdelho-rypäle tuo viiniin sitruksista aromikkuutta, purevuutta ja hedelmäisyyttä. Viognier-rypäleen ominaisuudet; hienostuneisuus, eksoottinen hedelmäisyys ja vähähappoisuus ovat myös hyvin esillä viinissä, joka kokonaisuutena toimii tasapainoisesti lipstikkakeiton kanssa. Lämmin keitto sekä noin 10 asteiseksi viilennetty viini muodostavat maistuvan ja virkistävän kesäpäivän aterian.

 

Viinilasillinen:

Herdade São Miguel Colheita Seleccionada Branco. Portugali, Alentejo 2022. Alko 942067. Hinta 14,99.

Keltainen, tuoksu trooppisen hedelmäinen ja maku kuiva (1 g/l), hapokas (5,1 g/l), kukkainen, mineraalinen ja ryhdikäs.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes

www.viinimies.com

SÄRKISELYKSET PUNASIPULIHÖYSTÖLLÄ

Särki on turhaan aliarvostettu kala. Viileän veden aikana pyydettyjen särkien selkälihat käyvät erinomaisesti ruoan valmistukseen. Miedolle särjelle riittää vähäinen maustaminen ja hauras kala kypsyy nopeasti. Särkiselysten kanssa tarjottava itsetehty perunamuusi ja punasipulihöystö pitävät aterian kustannukset minimissään, ja hinta-laatusuhde on erinomainen.

          

Särkiselykset, 4 annosta:
40 särjen tuoreet selkälihat
3 rkl ruisjauhoa leivitykseen
nokare voita
1 tl suolaa
valkopippuria
vähän sitruunamehua

 
Purista sitruunanmehua särjen selkälihojen päälle ja anna niiden marinoitua hetken. Sekoita ruisjauhot, suola ja valkopippuri keskenään. Leivitä selykset jauhoseoksella ja paista ne voissa kauniin vaalean ruskeiksi. Särjet kypsyvät hyvin nopeasti, joten varo paistamasta niitä liian kuiviksi. Tarjoa itse valmistetun perunamuusin kanssa, lisää ruohosipulia makua ja väriä antamaan. Näin ateriasta muodostuu hienoja makuelämyksiä tarjoava kokonaisuus, missä perinteisten kotimaisten tuoreiden raaka-aineiden maut ovat pääosassa.

          
Isommista kaloista viilletään terävällä fileointiveitsellä selkäfileet irti suomuineen ja nahkoineen. Sen jälkeen fileestä jää jäljelle vain nahka, kun viilletään irti selkäpuolen paksu, pitkänomainen selkäliha. Tämä selys on pehmyt ja ruodoton, ja ruoaksi laitettuna se on todella hyvän makuinen.

Punasipulihöystö.
4 punasipulia
10 cm pätkä purjoa
2 dl creme fraichea
suolaa
Leikkaa punasipulit kahtia ja viipaloi. Viipaloi myös purjo. Freesaa sipulit kattilassa voissa pehmeiksi. Lisää creme fraiche ja hauduta hiljalleen kunnes höystö on sopivan sakeaa. Mausta suolalla. Höystössä maistuu lievä happamuus ja sipulin makeus sopivassa tasapainossa. Ruoan vaaleanpunertava väri tulee myös kauniisti lautasella esille.

          

Kevyt valkoviini ei peitä särjen hienoa makua
Vähärasvaiselle ja miedolle särjelle sopii kevyt valkoviini. Särkiselysten valmistuksessa käytetyt voi ja sitruunamehu sekä lisukkeena tarjottava punasipulihöystö on syytä huomioida viinivalinnoissa. Rheinhessenin yleisimmistä rypäleistä tehty valkoviini saa olemukseensa hedelmäistä sekä yrttistä aromikkuutta ja sopii tasapainoisesti särkiaterian aromeihin. Luomuviininä se käy hyvin yksiin kotitarvekalastajan saaliin kanssa ja puolikuivana se sopii aterian pehmeään makumaailmaan. Puolikuiva Riesling on myös vaihtoehtoinen viini, jonka hedelmäinen hapokkuus leikkaa hyvin ruokien pehmeää ja lievästi sitrusmaista sekä hapanta makua.

Viinilasillinen:
Kendermanns Organic. Saksa, Rheinhessen 2022. Müller-Thurgau,Riesling,Scheurebe,Silvaner. Alko 583347. Hinta 11,91.
Vaaleanviherkeltainen, tuoksu sitruksinen, maku puolimakea (20 g/l), hapokas (6.5 g/l), yrttinen, pirteän hedelmäinen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Pastan, mustatorvisienen ja tervacheddarin makuyhdistelmä on vastustamaton

Maku on loppujen lopuksi se mikä palkitsee ruoanlaitossa. Laadukkaat raaka-aineet, osaaminen kauhanvarressa ja esillepano ovat peruselementit ruokaa valmistettaessa. Kuitenkin viime kädessä ensimmäinen haarukallinen ruoka-annoksesta tarjoaa sen makuelämyksen joka parhaimmillaan maistuu ja säilyy pitkään kielessä sekä mielessä. Tällaisen koukuttavan makuelämyksen tarjoaa yksinkertainen pasta-ateria, jonka kastike saa makunsa mustatorvisienestä ja tervacheddarista.

               
Simpukkapasta tarjoaa voimallisen makuelämyksen, ja jättää tyytyväisen, täyteläisen olon.

     
Pasta on parasta. Siinä on vaihtoehtoja ja kastikkeen kanssa rakentuu maistuva ruoka-annos.

     
Aromaattisuus yhdistää pastan ja viinin. Pasta saa runsaan makunsa mustatorvisienestä, tervacheddarista ja sipuleista. Kastikkeen voima sekä aromikkuus antavat perustaa viinivalinnalle. Domaines Schlumberger Grand Cru Saering Rieslingistä löytyy riittävää vastapainoa ruoan makumaailmalle. Viinin kuiva hapokkuus ja sen hedelmäisyys täydentävät pastan vivahteikasta sekä kermaista kokonaisuutta rakentaen hienostuneen makunautinnon.

Viinilasillinen:
Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering. Ranska, Alsace 2019. Ravintolamyynti.
Vaaleankeltainen, tuoksu sitruksinen, maku kuiva (2 g/l), erittäin hapokas (8.1 g/l), mineraalinen ja ryhdikäs.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Katso lisää pastasta http://www.viinimies.com/2026/05/pasta-taipuu-moneen-muotoon-ja-makuun.html

PASTA TAIPUU MONEEN MUOTOON JA MAKUUN

Pasta on suosittua ja helppoa arkiruokaa. Se sisältää paljon hiilihydraatteja ja kivennäisaineita sekä vähän rasvaa. Vaihtelua saa eri pastalajeilla ja kastikkeet antavat makua sekä monipuolisuutta.

     

Pasta on yleisnimike jauhoista tehdyille taikinaisille tuotteille, kuten lasagnelle, makaronille tai spagetille. Kuiviin pastoihin käytetään kovia durum-vehnäjauhoja. Ne säilyttävät taikinan rakenteen pastaa keitettäessä, eivätkä tee siitä liisterimäistä. Tuorepastat tehdään tavallisesta vehnäjauhosta, ja ne tarvitsevat sideaineeksi kananmunaa. Terveydelle edulliset tummat pastat valmistetaan täysjyväjauhoista.
     Italiassa sanotaan olevan yli tuhat erilaista pastalajia. Niitä on tarjolla tuoreena, täytettynä, värjättynä ja kuivaksi puristettuna mitä erilaisimmissa muodoissa. Suomessa pasta nautitaan usein arkisena pääruokana. Italiassa pasta tarjoillaan alkuruokana, antipastina, tai väliruokana, pääruoan ensimmäisenä ruokalajina.

Keittäminen on kunnollisen pastan salaisuus
Pasta keitetään isossa, avonaisessa kattilassa ja runsaassa, poreilevassa vedessä. Pastaa sekoitetaan muutaman kerran keittämisen aikana, jolloin se kypsyy tasaisesti ja tulee irtonaiseksi. Keitinvedessä ei käytetä öljyä, ja suola lisätään keittämisen loppuvaiheessa. Pasta keitetään lähes kypsäksi, al dente, jolloin sen rakenne säilyy kiinteänä, ja se on mukavan pureksittavaa. Valmis pasta valutetaan lävikössä, eikä sitä huuhdella juoksevan veden alla. Pastaan jätetään hieman kosteutta, ettei se kuivu tahmeaksi klimpiksi. Hyvä konsti on ottaa talteen hieman keitinvettä, sillä voi tarvittaessa pitää pastan kosteana.

Kastike kruunaa pastan
Pastan sinällään on mautonta, mutta kastike tekee ruoka-annoksesta maistuvan kokonaisuuden. Yksinkertaisimmillaan se on pastan päälle pirskoteltua oliiviöljyä tai sitruunamehua. Myös kuuman pastan päälle ripoteltu täyteläinen juustoraaste tarjoaa selkeän ja yksikertaisen makunautinnon. Makumieltymykset viitoittavat pasta-annoksen rakentamista, mutta pastan muodollakin on oma merkityksensä. Ohuiden pastojen kanssa tarjotaan kevyitä, yrttisiä ja öljyisiä kastikkeita. Pitkät spagetit maistuvat kermaisen kastikkeen tai tomaattisen jauhelihakastikkeen kanssa. Isommille pastoille sopivat paremmin kiinteämmät, samankokoisia paloja sisältävät kastikkeet. Lyhyelle pastalle sopivat sakeat kastikkeet ja putkimallisiin pastoihin tarttuu tukeva kastike mukavasti.

     
Maukas ja yksinkertainen pasta-ateria; penneä kastikkeella, parmesaania, patonkia ja viiniä.

Parmesaania, pennepastaa, persiljaa ja pinaattia:
250g pennepastaa
125 g pakastepinaattia
tuoretta persiljaa
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1,5 dl kasvislientä
vajaa dl kermaa
1 rkl oliiviöljyä
100 g raejuustoa
40 g parmesaania
suolaa, mustapippuria

Kuori ja hienonna sipulit sekä kuullota oliiviöljyssä pannulla pehmeiksi. Sekoita joukkoon sulatettu ja kuivaksi valutettu, silputtu pinaatti. Lisää pannulle koko ajan sekoittaen kasvisliemi, kerma ja raejuusto. Hauduta muutama minuutti, kunnes seos sakenee. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla ja kaada kastike kypsennetyn kuuman pastan sekaan. Koristele annokset tuoreella persiljalla ja tarjoile parmesaaniraasteen, vaalean leivän, veden tai viinin kanssa.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

AAMIAISTARJOTIN AVAA ÄIDIN AAMUN

Äitienpäivän aamun avaukseen on monta hyvää tapaa. Äidin mieliherkuilla katettu aamiaistarjotin voi sisältää yllätyksen; tuoreet aamiaissarvet, mielikukkasen ja/tai pienen lasillisen kuohuviiniä. Hieman eksoottisemmat hedelmät; ananaskirsikka, sharon ja taateli tuovat monipuolisuutta makuihin ja ovat äidille osoituksena välittämisestä.

Muhevat aamiaissarvet:
4 dl vettä
50 g hiivaa
0,5 tl sokeria
0,5 tl suolaa
1 dl perunamuusijauhetta
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä
Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää mausteet, perunasosejauhe, jauhot sekä öljy. Vaivaa taikina kimmoisaksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Jaa kahteen osaan. Kauli taikinat pyöreiksi levyiksi ja leikkaa kahdeksaan sektoriin. Kierrä taikinapalat rullalle leveämmästä päästä aloittaen. Taivuta sarviksi ja nosta uunipellille. Anna sarvien kohota liinan alla varttitunnin. Paista 225-asteisessa uunissa 1215 minuuttia. Nosta tarjolle lämpiminä ja tuoksuvina.

Roseeviini ja samppanja juhlistavat Äitienpäivän aamua
Viileänä tarjotuissa juomissa on hedelmää ja kuplivaa raikkautta. La Bargemone Rosé sopii värinsä ja makunsa puolesta äitienpäivän aamun onnittelumaljaksi. Haton Cuvée Champagne on onnittelumalja vailla vertaa, pienikuplainen kuohuviini on parhaimmillaan viilennettynä ja jättää suuhun pehmeän jälkimaun.

 

Viinilasillinen:

La Bargemone Rosé. Ranska, Provence . Cabernet Sauvignon, Syrah, Counoise. Luomu.
Vaaleanpunainen, tuoksu hedelmäinen, maku kuiva (0 g/l), hapokas(5.8 g/l), yrttinen sekä elegantti.

Haton Cuvée Réserve Champagne Brut. Ranska, Champagne. Chardonnay, Pinot M,/N. Alko 900135. Hinta 53,06.
Vaaleankeltainen, tuoksu sitrushedelmäinen, maku kuiva (9 g/l), matalahappoinen(4.2 g/l), kukkainen sekä paahteinen.

                                 Suomen lippu hulmuaa salossa onnitellen Äitiä.   

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Tein minä pillin pajupuusta….

Pajupilli
Tein minä pillin pajupuusta
Toki vain pajupuusta, hei
Soreasti, koreasti pillini soipi
Toki vain pajupuusta, hei
Soreasti, koreasti pillini soipi
Toki vain pajupuusta
                                            suomalainen kansanlaulu

Toukokuu on otollinen aika pajupillien tekoon. Silloin pajupuun jälsisolukko on vielä pehmeää ja kuori irtoaa helposti.

Näin teet pajupillin:
-valitse oksaton sormenpaksuinen ja 15 sentin pituinen pajun oksa
-leikkaa pajunpuun toinen pää vinoksi suukappaleeksi
-tee pieni lovi kuoren läpi noin 2 cm vinosta päästä
-leikkaa puukolla pillipuun ympäri kuoren paksuinen viilto noin 5-10cm päähän lovesta
-kostuta pillipuun soittopäätä suussa ja koputtele kuorta puukon terällä
-kierrä kuorta varovasti, niin että se irtoaa ehjänä
-vedä kuoriosa ehjänä pois
-veistä soittopään ja loven välistä pintaa pois, suurenna myös kaikupohjana toimivaa lovea
-työnnä kuoriosa takaisin paikoilleen ja kokeile pillin sointia
-tarvittaessa vedä kuoriosa irti ja veistä kaikupohjaa sekä kärjen lovea
-käytä terävää puukkoa ja etene pillin veistossa maltillisesti, kunnes sointi on mieleistä

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

 

Ankankoipea pariisilaisittain ja savolaisittain

Ruoka ja raaka-aineet ovat paikallisia, mutta myös universaaleja, erot löytyvät keittiöstä ja kulttuurista. Ranskalaiselle ruokakulttuurille ovat tunnusomaisia tuoreet, laadukkaat ja sesonginmukaiset raaka-aineet. Ranskalaiseen keittiötaitoon kuuluu myös klassiset ruoan valmistusmenetelmät, sekä makuja yhdistävä tasapainoinen menukokonaisuus. Ranskalaiselle ruokailu on enemmän kuin pelkkä ruoan syöminen, siinä on sosiaalisuutta ja eettisyyttä, kiirettä ei pidetä, ateriointi kestää oman aikansa!
     Suomalainen ruokakulttuuri heijastelee omia perinteitä ja elämäntapoja jotka näyttäytyvät niin keittiössä kuin ruokapöydässä. Meillekin raaka-aineet, lähiruoka ja tuoreus sekä laatu ovat listan kärjessä. Suomessa myös metsän ja järven luonnonmukaiset antimet ovat hyvin esillä aterioita suunniteltaessa.. Ehken ruoan valmistuksessa ja aterioinnissa suomalainen pragmaattisuus nousee esille. Periranskalainen ruoka, ankankoipi-confit (confit du canard) saa samasta raaka-aineesta omanlaisensa toteutuksen Ranskassa ja Suomessa. Kummankin maan omat vahvuudet ja käytännöt nousevat esille kun aterialla tarjotaan ankankoipea-confit.

     
Ankankoipi-confit on maukas, vaivaton ja tyylikäs ruoka arkeen ja juhlaan
Ankanrasvassa haudutetut ankankoivet (confit de canard) sopivat nautinnolliseen tarjoiluun, sillä sitä maukkaampaa ja helpompaa juhlaruokaa on vaikea löytää. Confit tarjoaa ankankoivet omassa rasvassaan hitaasti kypsennettynä, jolloin lopputulos on mureata ja pehmeän maukasta. Valmistaminen on helppoa, kypsät ankanrasvassa säilötyt koivet nostetaan purkista, ylimääräinen rasva pyyhitään koivista pois ja ne saavat lämmetä 170-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Ankankoivet valmistuvat kätevästi myös paistinpannussa, jossa ne kypsyvät rapeiksi paistamalla ne omassa rasvassaan.

     
Ranskan ravintolakulttuurissa brasseriet, bistrot, cafet ja restaurangit erottuvat liikeideoissaan ja olemuksissaan sekä mielikuvissa. Aidot ranskalaiset ravintolat tunnistetaan niiden sitoutumisesta laadukkaaseen ruoanvalmistukseen perinteisiä tekniikoita kunnioittaen sekä sesongin raaka-aineiden hyödyntämisestä. Kokonaisuus täydentyy tarkoin harkitusta menusta viinilistoineen sekä asiantuntevasta, henkilökohtaisesta palvelusta.

     Chartier Bouillon asettuu tähän genreen perinteisenä, yksinkertaista ja maukasta ruokaa suosivana, laadukkaana sekä hyvän hinta-laatusuhteen ravintolana. Chartier tunnistetaan suuresta valoisasta ruokasalista sekä mustiin liiveihin ja valkoisiin esiliinoihin pukeutuneista tarjoilijoista.

          
Yksi Cartierin erikoisista ja mieleenjäävistä yksityiskohdista näkyy ravintolasalissa. Tarjoilija kirjoittaa asiakkaan tilauksen paperiseen pöytäliinaan ja laskee aterian päätteeksi hinnan pöytäliinan kulmaan.

     
Savolaisessa keittiössä ankankoivet saavat arvostavan ja omista vahvuuksista lähtevän ateriaratkaisun.
Valmiit kypsät ankankoivet nostetaan uusien, puolikypsien perunoiden päälle, jolloin uunissa lämmetessään koivista valuva ankanrasva antaa perunoille hienostuneen, suolaisen makuvivahteen. Lisukkeena maistuu ratatouille, maukas ja helppotöinen provencelainen kasvispataruoka. Ateriakokonaisuus on valmis kun juomaksi valitaan marjaisa ja paahteinen roseekuohuviini.

Ratatouille:
2 kepasipulia
2 salottisipulia
3 eriväristä paprikaa
1 kesäkurpitsa
1 munakoiso
oliiviöljyä
3‒4 tuoretta tomaattia
1‒2 dl paseerattua tomaattia
laakerinlehtiä, valkosipulin kynsiä, basilikaa, (provecale-seosta), mustapippuria myllystä, rosmariinia,
merisuolaa, viimeistelyyn tuoretta persiljaa, 1 rkl hunajaa

Pese kesäkurpitsat ja munakoisot, niitä ei kuorita. Pese myös paprikat ja poista niistä siemenkodat. (paprikat voi halutessa paahtaa kuumassa uunissa nopeasti). Paloittele kaikki kasvikset noin 2 cm kuutioiksi. Kuullota sipulilohkoja kuumassa rautapadassa öljyssä. Lisää muut kasvikset ja kuullota myös niitä. Lisää sitten pataan kasvisten joukkoon suola, mausteet ja tomaatit. Anna hautua hiljalleen, välillä sekoitellen, noin 20‒30 minuuttia kannella peitettynä. Lisää loppuvaiheessa pinnalle silputtu persilja ja hunaja.

Viinilasillinen:
Pongrácz Méthode Cap Classique Rosé Brut. Etelä-Afrikka, Western Cape. C,PN. Alko 520977. Hinta 16,99.
Vaaleanpunainen, tuoksu marjaisa, maku kuiva (9 g/l, hapokas (6.2 g/l), punaherukkainen, paahteinen ja vivahteikas.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Viinimatka tekee unelmasta totta

Suomalaisille kaukokaipuu on usein tiedostettu haavekuva. Vuosittain miljoona suomalaista tekee unelmistaan totta, kun he matkustavat ulkomaille lomamatkalle. Viinimatka, rypäleiden poiminta ja viinien maistelu viinikellarissa välkkyy ihmisten mielikuvissa yhtenä elämän unohtumattomista elämyksistä. Matkaan, joka edelleen on tekemättä, on aika havahtua näissä mietteissä, ja tosiasiallisesti herätä joku päivä jossain päin maailmaa viinitarhalla auringon nousuun.


Mutkitteleva tien vie Chilessä viinitilalle, jossa vierailun päätteenä odottaa talon viinitasting.

Kiire pilaa monta upeaa elämystä
Ajatus viinimatkasta syntyy usein kaveripiirissä viinitapaamisen tai muun viinitilaisuuden kautta. Vaihtoehtoina voisi ajatella lähtemistä valmismatkalle, jossa ohjelmaan kuuluu vierailu viinitilalla. Syvällisen ja monipuolisen kokemuksen saa kuitenkin, jos osallistuu varta vasten matkajärjestäjän rakentamalle viinireissulle. Omatoiminen matka täyttää luonnollisesti parhaiten matkaan sisällytetyt toiveet. Tosin sen onnistuminen edellyttää hieman kokeneempaa reissaajaa ja kohtalaista kielitaitoa.
    Avoin mieli, väljä matka-aikataulu sekä rennot matkavaatteet ovat viinimatkailijan varusteet. Viinimatkalla on koettavaa kerrakseen, joten muutaman päivän matkalle ei kannata täyttää kalenteria täyteen, varsinkaan muilla nähtävyyksillä. Matkapäivät vievät jo oman aikansa, joten varsinaiselle tapaamiselle viinien ja sen tekijöiden kanssa jää vain päivä tai kaksi. Siinäkin riittää sulattelemista ja maistelemista kerrakseen.


Viinikävely on rento ja opettava tapa tutustua alueen viini- ja ruokakulttuuriin. Nîmesin viinialueella Rhônen eteläosassa ihmiset kiertävät reitin, jossa maistelevat viinituottajien viinejä paikallisten ruokien kanssa. Miellyttävä keino viettää sunnuntaipäivä ja nauttia lounas ulkosalla.

Sukellus paikalliseen kulttuuriin
Viinimatka on hyvä tiedostaa kokonaisvaltaisena kulttuurimatkana, jossa kokemusten kautta perehtyy maahan, sen maisemiin, ihmisiin ja tapoihin. Perillä on hyvä muistaa, että maassa eletään maan tavalla. On siis asennoiduttava tutkailemaan paikallisia tapoja sekä kulttuuria, ja elämään niiden mukana. Ruoka on eittämättä yksi matkailun kohokohtia. Se luo odotusarvon paikallisiin herkkuihin ja niiden yhdistelemiseen alueellisten viinien kanssa.
     Kohdemaan ja maanosan valinnassa sijainti on ratkaisevaa, mikäli viinitarhoilla haluaa olla rypäleiden korjuun ja viinin valmistuksen aikoihin. Pohjoisella pallonpuoliskolla viiniköynnösten kasvukausi on keväästä syksyyn ja päiväntasaajan eteläisellä puolella kaikki on toisin päin. Vierailun ajankohtaa on myös hyvä miettiä tarkasti, sillä varsinkin pienillä tiloilla rypäleiden korjuuaikaan viinitilan väki elää sadonkorjuun sekä viinin valmistamisen ehdoilla.


Ribera del Duerossa Espanjassa Tempranillo-rypäleiden korjuu on meneillään.

Kausityöntekijänä pääsee viininvalmistuksen ytimeen
Paras keino perehtyä ja päästä sisälle viinin valmistuksen saloihin on hakeutua töihin viinitilalle sadonkorjuun aikaan. Silloin työ tekijäänsä neuvoo niin tarhalla tai kuin kellarissa, ja kokemuksessa on sulattelemista pitemmäksikin aikaa.
     Viinillisesti avartava kokemus on elää mukana, vaihe vaiheelta, viinin reitti tarhalta pulloon. Viinitekijät mielellään kertovat ja opastavat viinin tekemiseen ja sen taustoihin. Eräänlainen matkan huipennus on se, kun pääsee viinitekijän kanssa maistelemaan hänen luomuksiaan kellarissa suoraan tankista otettuina näytteinä. Samalla voi itse todeta kuinka kellarimestarin ajatukset toteutuvat viininäytteissä. Siinä ollaan hyvin lähellä viinin syvintä olemusta ja sen tarjoamaa elämystä.


Marcello Papa, Concha y Toron pääviinitekijä, kertoo viinin tekemisestä, rypäleistä ja laskee tankkinäytettä valmistumassa olevasta Don Melchor -viinistä sen arvioimista varten.

TIETOLAATIKKO: Kamat kasaan ja menoksi:
Todellisella viinimatkaajalla matkatavarat ovat minimissä ja käytännöllisyys on valttia.
Varustaudu mukaviin vaihdeltaviin asusteisiin, joissa on hyvä liikkua.
Varmista että matkalaukussa on:
- lentoliput, kopioi ne kännykkään
- passi/henkilökortti
- matkustajavakuutus ja eurooppalainen sairausvakuutuskortti
- mukavat matkavaatteet ja rennot asut perille
- rypäleiden korjuuseen lenkkarit, paita/pusero ja farkut, pois heitettäviä tai lopuksi pullonsuojiksi
- hieman tilaa suoraan tuottajalta ostetuille tuliaisviineille
- muista myös kamera

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Vappuna nautitaan kuohuvista ja makupaloista

Vappu on meille suomalaisille ilon, ystävien, kuohujuomien ja maistuvien makupalojen juhlaa. Turha pönötys saa väistyä rennon ja vapaamuotoisen yhdessäolon tieltä. Ruokatarjonnassakin innovatiivisuus, helppous sekä maku ovat esillä.

               
Vappukattaus yksinkertaisimmillaan; kuohujuomia ja maistuvia pikku herkkuja!

               
Makupaloina krustad-kuorukat täytettynä Kalalapin Lapinlumouksella. Välinäppäsinä Jukolan Juuston pakastekuivatut cheddarkuutiot. Aromikkaana makuelämyksenä uunipaahdetut ruissipsit KalaLapin savuperuna- kylmäsavukirjolohisalaatilla.

               
Vapun tyylikkäät kuohuvat maljat nostetaan Loiren laakson Cremantilla ja eteläafrikkaisella Pongraczin roseella. Hyvää Vappua!

Viinilasillinen:
Ackerman Crémant de Loire Brut Nature. Ranska, Loire. Alko 500327. Hinta 17,40.
Vaaleankeltainen, tuoksu hedelmäinen, maku kuiva (3 g/l), hapokas (5.3 g/l), sitruksinen, kevyen yrttinen ja pirteä.

Pongrácz Méthode Cap Classique Rosé Brut. Etelä-Afrikka, Western Cape. C,PN. Alko 520977. Hinta 19,49.
Helakanpunainen, tuoksu marjaisa, maku kuiva (7 g/l, hapokas (6.9 g/l), punaherukkainen, paahteinen sekä vivahteikas.

               

Ohessa lyhyt video savuperunasalaattikupposten tekemisestä - helppoa ja hyvää.

https://youtube.com/shorts/UJdYlm5eclA?is=Lwa53WHo__0pVDHY

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com