28.9.2012

Metsänpoika tahdon olla sankar villin erämaan

Metsä on suomalaisen toinen koti. Syksyinen kuulas päivä tarjoaa ihanteelliset olosuhteet lähteä päivän vaellukselle luontoon. Tuttu porukka, repullinen eväitä sekä astioita luonnon antimia varten ja matka voi alkaa. Kiire jätetään kotiin ja virittäydytään tuleviin elämyksiin.


Suppilovahvero on yksi eräretken liikkeelle paneva yllyke. Se on kysyttyä tavaraa ruoanlaitossa ja syksyinen metsä tarjoaa etsijälle parhaita aarteitaan.


Joskus niitä löytyy enemmänkin.


Sankarit kairalla suppilovahveroiden perässä. Vielä on päivää jäljellä ja sienikasseissa tilaa täydennykselle!


Pannukahvin voittanut ei ole. Vaelluksen lomassa nautitut eväät ja tulilla keitetty, sekä kahdesti kiehautettu kahvi kruunaavat nautinnon.


Eräretki ilman kalastuksen jännitystä jää vajavaiseksi. Tällä kertaa Ahti oli suosiollinen. Kiloista siikaa nousi kotitarpeiksi asti.


Tuore, juuri pyydetty siika paljastaa kultaisen aarteensa. Mäti talteen ja pesun kautta pakkaseen, josta sitten talven tuiskeessa voi herkutella.


Erämiehet tietävät, että kalasaalis perataan välittömästi rantaan saavuttua. Se takaa ruoka-aineelle tuoreen ja puhtaan maun. Tosimiehet ajattelevat myös kotijoukkoja, ja vievät kotiin vain perattuja kaloja.


Eräretki päättyy kämpän pihaan, jossa tervetulotoivotuksena on tikkailla riippumassa metsästä pyydettyä riistaa.


Kotimatka pysähtyy hetimiten ja ihmetystä herättää tiellä oleva suden parin tunnin vanha jätös. Siinä olevat hirven karvat kertovat omaa kieltään erämaan armottomista laeista, joita kaupunkilaistunut nykyihminenkin pääsee joskus todistamaan.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Datomik