30.9.2012

Pitkäsiima yltää isältä pojille

Luonnonmukaisuus, käsillä tekeminen sekä perinteiset elintavat kiinnostavat tämän päivän ihmisiä entistä enemmän. Harrastuksissa kahtiajako viimeistä huutoa olevien teknisten vempainten ja toimivien, mutta perinteitä noudattavien välineiden kohdalla on selvästi nähtävissä. Kalastuksen osalla kehitys on huimaa, joskin perusasia, kalan koukkuun saaminen, säilyy. Pitkäsiima lukemattomine koukkuineen ja täkyineen on enää harvalle kalastusta harrastavalle itse koettua elämää. Se saa kuitenkin osaajansa helposti ”koukkuun”, ja sitä edesauttaa vaikka vuosikymmeniä sitten isän kanssa koettu kalastuselämys.


Pitkäsiima on vahvaa valuttaa kalastuksessa tänäkin päivänä. Uuttera ja osaava kalastaja pääsee iloitsemaan mukavan kokoisesta kuhasta aamulla siimaa kokiessaan.


Valokuva 50 vuoden takaa kertoo kuinka Alvi Vinni vuonna 1962 nosti haavilla kalan pitkäsiimasta. Huomaa siiman lankanaru vasemmassa kädessä.


Viisikymmentä vuotta myöhemmin Alvin poika Raimo Vinni on samoissa tutuissa puuhissa. Taas on kala haavissa ja siima kulkee vasemmassa kädessä! Tunnelma on tuttu ja saalis varma, kun todelliset kalamiehet ovat asialla. Pitkäsiimalaatikko on kummallakin edessään polvien päällä. Hyvin ovat vanhat ja koetut opit hallinnassa. Muutoksen huomaa korkeintaan haavin ja lippalakin malleissa!
Hieno jatkumo kalastusperinteessä!


Ruutana on perinteinen ja varmin täky pitkäsiimaan. Se tulee toimeen kaikenlaisissa vesistöissä. Ruutana pärjää jopa jäätyvissä pienissä putrakoissa, jotka ovat hapettomia talvikuukausina. Selviytymisen taustalla on ruutanan kyky luoda alkoholia vereensä, joka auttaa tällöin tätä ”kännikalaa” elinponnisteluissa.


Lampiruutana on pienen kokonsa ja sitkeytensä puolesta ihanteellinen täkykala pitkäsiimaan.


Pitkäsiimalaatikon kanssa useimmalta menevät sormet suuhun ja siima sekaisin. Sen hallinta erottaakin harrastajat tosi kalastajista.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Datomik