Tervehdys kaikille viinimatkalaisille!
Tervetuloa viinimatkalle Chileen. Reissulla tutustumme ensin maan viinilaaksoihin, niiden viineihin ja suomalaisiin ruokiin jotka maistuvat kyseisten viinien kanssa. Matkan loppupuolella käymme läpi perustekijöitä, jotka ovat Chilen viinien taustalla.
Huomenta. Aamulla oli aikainen herätys Santiagossa, sillä Rapelin laakso ja sen viinialueet laadukkaine viineineen kutsuvat houkuttelevasti. Noin sadan kilometrin päässä Santiagosta etelään on Cachapoalin viinilaakso. Tuskin on päivä valjennut kun olemme jo Camino Realin tilalla, jossa viinitekijän opastuksella pääsemme maaperän, rypäleiden ja viinien saloihin. Alueella vallitsee välimerellinen ilmasto, jossa kesät ovat kuumia sekä sateettomia ja talvet viileitä sekä kosteita.
Toinen aikainen aamu, nyt Colchaguan viinilaaksossa. Se on vajaat sata kilometriä Cachapoalista etelään. Laaksossa aamut ovat usvaisia, mutta lämpö haihduttaa pilvet ja rypäleet kuivuvat nopeasti poimintakuntoon. Colchaguassa viiniköynnösten pinta-ala on toiseksi suurin Chilessä. Lisäksi alue tarjoaa rypäleiden viljelylle hyvät ja vaihtelevat olosuhteet Andeilta, keskiylängön kautta Tyynen Valtameren rannikolle asti.
Aamu Casa Silvan viinitilalla on sumuinen ja pilvinen. Viinitalo on tunnettu ensiluokkaisista viineistään ja erityisen arvostettu Carmenére-viineistään. Rypäleiden korjuuaikaan toukokuun alussa aamut ovat vielä hyvinkin viileitä. Korjuu alkaa ennen kello yhdeksää ja meno on kiireistä. Rypäleet poimitaan köynnöksistä sankkoihin, josta ne siirretään muovilaatikoihin. Hyväkuntoiset, vielä viileät rypäleet viedään nopeasti viinijalostamolle lajiteltavaksi ja puristettavaksi viinimehuksi.
Päivällä rypäleiden korjuuaikaan lounaskin nautitaan nopeasti. Casa Silvalla on oma ravintolansa, jonka tapas-tyyppinen tarjonta lounasaikaan on hyvin houkutteleva; pieniä empanadoja, brushetta-leipiä ja leikkeleitä. Kyllä näillä jaksaa.
Käynti viinitilalla jättää aina jälkensä, kuten lounaalla tyhjän Sauvignon Gris -viinipullon. Viini on talon erikoisuus, jossa hedelmäisyys ja yrttisyys kohtaavat. Raikas kokonaisuus.
Emme vaan malta levähtää ja siirrymme Canepan viinitilalle. Javier Solari viinitekijänä opastaa meidät taas perusasioihin. Hän näyttää kuinka viinirypäleen siementen väri kertoo niiden kypsyydestä. Vielä ei ole kiirettä, sillä siemenissä on selvä vihertävä sävy. Kypsässä rypäleen siementen väri on ruskea. Hän kertoo, että he haluavat pitää rypäleet pieninä, mm. rajoittamalla rypäleiden veden saannin kasvukaudella minimissä. Viini saa arominsa rypäleiden kuorista.
Yksi viinimatkailun kohokohtia, myös oppimisen kannalta, on maistella korjuuaikaan puristettuja viinejä suoraan tankista. Tankkinäytteet paljastavat miten juuri puristettu viinimehu käy ja muuttuu muutamassa viikossa viiniksi. Aina se sykähdyttää, kun tutkimusmatkalla pääsee lähelle lähdeaineistoa!
Maisema vaihtuu ja ajankohdat näyttävät kasvun ihmeen. Olemme Santa Helenassa, jonka yhtenä ylpeytenä ovat satavuotiaat viiniköynnökset. Kuva kertoo hyvin vanhoista Carbernet Sauvignon -viiniköynnöksistä. Kasvukauden alussa (Chilessä syyskuussa) ne ovat sidotut perinteisellä Gyot-sidoksella köynnöksiä tukeviin vaijereihin. Näin köynnökset saadaan kasvamaan halutun suuntaisesti.
Kasvukauden lopussa (Chilessä toukokuussa) samassa paikassa ja samoissa vanhoissa köynnöksissä on nähtävissä lopputulos. Köynnökset tuottavat hyvin vähän mutta voimakkaasti konsentroituneita Cabernet Sauvignon -rypäleitä. Ne poimitaan varovasti käsin ja lajitellaan hyvin huolellisesti. Niistä saadaan uskomattoman värikylläisiä ja aromaattisen makuisia punaviinejä.
Illaksi saavumme juuri ennen pimeän tuloa Luis Felipe Edwardsin viinitilalle Colchaguan viinilaaksossa. Tilalla on meneillään hyvin kunniahimoinen projekti, kun köynnösviljelmiä laajennetaan yhä ylemmän Andien vuoristoon. Yhdeksänsadan metrin korkeudesta on mahtavat ja kauniin näkymät alas laaksoon sekä horisontissa siintäville Andeille. Täällä rypäleet kypsyvät rauhassa ja hitaasti tuottaen vivahteikkaita rypäleitä.
Siirrymme luonnonvoimien keskelle Vina Vikiin, Millahueen, joka sijaitsee Colchaguan laaksossa. Vuoden 2010 helmikuussa Chileä vavisutti voimakkuudeltaan 8,8 magnitudin maanjäristys. Sen keskus oli Cauquenessa, joka sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Millahuesta. Jotain järistyksen voimakkuudesta kertoo se, että viinitilalla sijaitseva järvi tyhjeni.
Maanjäristyksen vaikutukset viiniteollisuudelle olivat suuret. Lähinnä vauriot kohdistuivat rakennuksiin ja laitteisiin. Teräksisiä viinisäiliöitä vääntyi ja rikkoutui sekä puisia viinitynnyreitä tuhoutui. Järistyksen vaikutus koko viiniteollisuudelle oli keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa. Vielä tänäkin päivänä kaikkia vaurioita ei ole saatu korjatuksi, mutta viinituotannon määrä Chilessä on palautunut ja kasvu jatkuu edelleen.
Palataan vielä lopuksi Colchaguan punaviineihin. Niissä on väriä ja hedelmäisyyttä. Chilen viinien tapaan maku on pehmeä ja hinta-laatusuhde on todella hyvä.
Vielä yksi kotoinen, helppo ja maistuva herkku. Uuniperuna antaa mahdollisuuden hyödyntää erilaisia täytteitä, kasviksista, kaloista ja lihasta. Yksinkertaisesta makumatkasta saat rikkaan kun maistelet sen kanssa Rapelin alueen valko- ja punaviinejä.
Ensi viikolla olemme viinimatkamme puolivälissä, sillä tulemme Chilen eteläisille viinialueille. Sitä seuraavissa jutuissa perehdymme hieman syvemmin Chilen viineihin ja niiden tekemisen taustoihin.
Teksti ja osa kuvista: Heikki Remes
Ruokakuvat: Eeva Remes
Maisemakuvat: Mikko Niemi
Ps. Kerro mielipiteesi viinimatkastamme. Mikäli haluat kommentoida etenemistämme, niin klikkaa juttuamme sen otsikkoriviltä. Voit kertoa ajatuksesi jutun lopun Kerro mielipiteesi -osioon.
Viiniterveisin Heikki, viinimies Juankoskelta.
Tervetuloa viinimatkalle Chileen. Reissulla tutustumme ensin maan viinilaaksoihin, niiden viineihin ja suomalaisiin ruokiin jotka maistuvat kyseisten viinien kanssa. Matkan loppupuolella käymme läpi perustekijöitä, jotka ovat Chilen viinien taustalla.
Huomenta. Aamulla oli aikainen herätys Santiagossa, sillä Rapelin laakso ja sen viinialueet laadukkaine viineineen kutsuvat houkuttelevasti. Noin sadan kilometrin päässä Santiagosta etelään on Cachapoalin viinilaakso. Tuskin on päivä valjennut kun olemme jo Camino Realin tilalla, jossa viinitekijän opastuksella pääsemme maaperän, rypäleiden ja viinien saloihin. Alueella vallitsee välimerellinen ilmasto, jossa kesät ovat kuumia sekä sateettomia ja talvet viileitä sekä kosteita.
Toinen aikainen aamu, nyt Colchaguan viinilaaksossa. Se on vajaat sata kilometriä Cachapoalista etelään. Laaksossa aamut ovat usvaisia, mutta lämpö haihduttaa pilvet ja rypäleet kuivuvat nopeasti poimintakuntoon. Colchaguassa viiniköynnösten pinta-ala on toiseksi suurin Chilessä. Lisäksi alue tarjoaa rypäleiden viljelylle hyvät ja vaihtelevat olosuhteet Andeilta, keskiylängön kautta Tyynen Valtameren rannikolle asti.
Aamu Casa Silvan viinitilalla on sumuinen ja pilvinen. Viinitalo on tunnettu ensiluokkaisista viineistään ja erityisen arvostettu Carmenére-viineistään. Rypäleiden korjuuaikaan toukokuun alussa aamut ovat vielä hyvinkin viileitä. Korjuu alkaa ennen kello yhdeksää ja meno on kiireistä. Rypäleet poimitaan köynnöksistä sankkoihin, josta ne siirretään muovilaatikoihin. Hyväkuntoiset, vielä viileät rypäleet viedään nopeasti viinijalostamolle lajiteltavaksi ja puristettavaksi viinimehuksi.
Päivällä rypäleiden korjuuaikaan lounaskin nautitaan nopeasti. Casa Silvalla on oma ravintolansa, jonka tapas-tyyppinen tarjonta lounasaikaan on hyvin houkutteleva; pieniä empanadoja, brushetta-leipiä ja leikkeleitä. Kyllä näillä jaksaa.
Käynti viinitilalla jättää aina jälkensä, kuten lounaalla tyhjän Sauvignon Gris -viinipullon. Viini on talon erikoisuus, jossa hedelmäisyys ja yrttisyys kohtaavat. Raikas kokonaisuus.
Emme vaan malta levähtää ja siirrymme Canepan viinitilalle. Javier Solari viinitekijänä opastaa meidät taas perusasioihin. Hän näyttää kuinka viinirypäleen siementen väri kertoo niiden kypsyydestä. Vielä ei ole kiirettä, sillä siemenissä on selvä vihertävä sävy. Kypsässä rypäleen siementen väri on ruskea. Hän kertoo, että he haluavat pitää rypäleet pieninä, mm. rajoittamalla rypäleiden veden saannin kasvukaudella minimissä. Viini saa arominsa rypäleiden kuorista.
Yksi viinimatkailun kohokohtia, myös oppimisen kannalta, on maistella korjuuaikaan puristettuja viinejä suoraan tankista. Tankkinäytteet paljastavat miten juuri puristettu viinimehu käy ja muuttuu muutamassa viikossa viiniksi. Aina se sykähdyttää, kun tutkimusmatkalla pääsee lähelle lähdeaineistoa!
Maisema vaihtuu ja ajankohdat näyttävät kasvun ihmeen. Olemme Santa Helenassa, jonka yhtenä ylpeytenä ovat satavuotiaat viiniköynnökset. Kuva kertoo hyvin vanhoista Carbernet Sauvignon -viiniköynnöksistä. Kasvukauden alussa (Chilessä syyskuussa) ne ovat sidotut perinteisellä Gyot-sidoksella köynnöksiä tukeviin vaijereihin. Näin köynnökset saadaan kasvamaan halutun suuntaisesti.
Kasvukauden lopussa (Chilessä toukokuussa) samassa paikassa ja samoissa vanhoissa köynnöksissä on nähtävissä lopputulos. Köynnökset tuottavat hyvin vähän mutta voimakkaasti konsentroituneita Cabernet Sauvignon -rypäleitä. Ne poimitaan varovasti käsin ja lajitellaan hyvin huolellisesti. Niistä saadaan uskomattoman värikylläisiä ja aromaattisen makuisia punaviinejä.
Illaksi saavumme juuri ennen pimeän tuloa Luis Felipe Edwardsin viinitilalle Colchaguan viinilaaksossa. Tilalla on meneillään hyvin kunniahimoinen projekti, kun köynnösviljelmiä laajennetaan yhä ylemmän Andien vuoristoon. Yhdeksänsadan metrin korkeudesta on mahtavat ja kauniin näkymät alas laaksoon sekä horisontissa siintäville Andeille. Täällä rypäleet kypsyvät rauhassa ja hitaasti tuottaen vivahteikkaita rypäleitä.
Siirrymme luonnonvoimien keskelle Vina Vikiin, Millahueen, joka sijaitsee Colchaguan laaksossa. Vuoden 2010 helmikuussa Chileä vavisutti voimakkuudeltaan 8,8 magnitudin maanjäristys. Sen keskus oli Cauquenessa, joka sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Millahuesta. Jotain järistyksen voimakkuudesta kertoo se, että viinitilalla sijaitseva järvi tyhjeni.
Maanjäristyksen vaikutukset viiniteollisuudelle olivat suuret. Lähinnä vauriot kohdistuivat rakennuksiin ja laitteisiin. Teräksisiä viinisäiliöitä vääntyi ja rikkoutui sekä puisia viinitynnyreitä tuhoutui. Järistyksen vaikutus koko viiniteollisuudelle oli keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa. Vielä tänäkin päivänä kaikkia vaurioita ei ole saatu korjatuksi, mutta viinituotannon määrä Chilessä on palautunut ja kasvu jatkuu edelleen.
Palataan vielä lopuksi Colchaguan punaviineihin. Niissä on väriä ja hedelmäisyyttä. Chilen viinien tapaan maku on pehmeä ja hinta-laatusuhde on todella hyvä.
Vielä yksi kotoinen, helppo ja maistuva herkku. Uuniperuna antaa mahdollisuuden hyödyntää erilaisia täytteitä, kasviksista, kaloista ja lihasta. Yksinkertaisesta makumatkasta saat rikkaan kun maistelet sen kanssa Rapelin alueen valko- ja punaviinejä.Ensi viikolla olemme viinimatkamme puolivälissä, sillä tulemme Chilen eteläisille viinialueille. Sitä seuraavissa jutuissa perehdymme hieman syvemmin Chilen viineihin ja niiden tekemisen taustoihin.
Teksti ja osa kuvista: Heikki Remes
Ruokakuvat: Eeva Remes
Maisemakuvat: Mikko Niemi
Ps. Kerro mielipiteesi viinimatkastamme. Mikäli haluat kommentoida etenemistämme, niin klikkaa juttuamme sen otsikkoriviltä. Voit kertoa ajatuksesi jutun lopun Kerro mielipiteesi -osioon.
Viiniterveisin Heikki, viinimies Juankoskelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti