ELONKORJUUJUHLASSA MAISTELLAAN SATOKAUDEN HERKKUJA

Kesän lopulla kerätään satoa puutarhasta ja luonnosta. Onnistuneen sadonkorjuun jälkeen on aika juhlia, maistella kesän makuja sekä muistella mennyttä kesää. Syksyn alussa riittää vielä lämpöä ja valoa, jotta satokauden antimia juhlistava pöytä voidaan kattaa ulkosalle.

          
Pöytään katetaan tuoreutta ja runsautta
Yksinkertaiset ja puhtaat maut ovat hyvä lähtökohta ruokalistaa suunniteltaessa. Puutarhan kasviksista ja luonnon antimista löytyy monenlaista pöytään pantavaa. Mahdollisimman tuoreet raaka-aineet; aamulla nostetut perunat ja juurekset, kasvimaalta suoraan haetut vihannekset ja pyyntituoreet kalat, ovat maistuvien ruokien takeena. Elonkorjuupöydän runsaus hemmottelee niin silmää kuin vatsaakin.

          
Kasviksien aromaattisuus houkuttelee
Vihersalaatti ja suikaloidut kasvikset kuuluvat itseoikeutetuksi satokauden pöytään. Niiden lisukkeena käyvät tsatsiki- ja maustekastikkeet. Täytetyistä ja kypsennetyistä kasviksista eli farciksista saa maistuvan lämpimän vaihtoehdon ruokatarjontaan. Kun ne maustetaan kevyesti ja kypsennetään uunissa, niin kasvisten omat perusmaut säilyvät. Farcikset ovat käyttökelpoisia siinäkin mielessä, että jäähtyessä niiden makuvivahteet nousevat mukavasti esille.
     Sipulit ovat ihanteellisia täytettäväksi. Kypsennettäessä niiden maku pehmenee, ja puolikkaat sipulikupit on helppo täyttää. Pestosipuleissa kasvisten ja yrttien aromien yhteensopivuus maistuu parhaimmillaan. Tomaateista, paprikoista sekä kesäkurpitsoista voi loihtia lisämakuja eri täytteillä. Täyttävän lisän kasvistarjontaa saa maissintähkistä. Grillissä ne kypsyvät nopeasti ja saavat siitä samalla mukavan savuaromin.

          
Grilli ja savu jalostavat pääruokia elojuhlaan
Elojuhlien pöytään nostetaan evästä niin grillin hohteesta kuin savustusuunista. Avotulella ruskistuva häränmiekka on kesäinen makuelämys. Mausteisen pehmeät, paloitellut filelihat kypsyvät vartaissa nopeasti ja antavat ateriaan täyteläisyyttä ja makua. Savustusuuni tarjoaa nautinnollisen makuelämyksen, kun kotirannasta pyydetyt ahvenet savustetaan ja nostetaan saman tien ruokapöytään!

.          
Marjakakut eloaterian huipennuksena
Vadelman hienostunut maku sekä mustaherukan aromikkuus tulevat esille marjaisissa jälkiruokakakuissa. Marenkipohjalle tehty vadelmahyve on helppo valmistaa. Valmiiden marenkilevyjen väliin laitetaan rahkalla maustettua kermavaahtoa sekä marjoja, ja päällys koristellaan vatkatulla kermalla sekä tuoreilla vadelmilla. Raikkaan makuisen mustaherukkakakun tekeminen vaatii hieman enemmän aikaa, mutta lopputulos on sen arvoinen. Soseutetuista mustaherukoista keksipohjalle tehdyssä kakussa marjojen raikkaus ja makeus tulevat hienolla tavalla esille. Parempaa päätöstä on aterialle vaikea löytää.

          
Vihannessadon kanssa maistellaan hedelmäisiä ja raikkaita valkoviinejä
Elonkorjuupöydän monipuolinen ruokatarjonta jättää valinnanvaraa useille viinivaihtoehdoille. Eri ruokalajeja ja tarjolla olevia viinejä voi maistella keskenään ja löytää niistä mieleisensä kokonaisuuden. Valkoviineissä chileläinen Riesling, ruokapöydän moniottelija, sen hedelmäisyys ja puraiseva hapokkuus, toimii hyvin elopöydän erilaisten makujen viinikumppanina. Portugalilainen Loureiro tarjoaa ruokien makuun täydentävää yrttisyyttä sekä pirteää hedelmäisyyttä. Australialainen Chardonnay tuo voimakkaamman, tammessa kypsyneen viinivaihtoehdon täyteläisempien sekä savuisten makupalojen kaveriksi.

          
Mausteiset liharuoat vaativat viineiltä voimaa
Grillissä kypsyneiden lihavartaiden viineinä maistuvat täyteläiset, mausteiset sekä mehevät uuden maailman punaviinit. Australialaisen Shirazin ja Argentiinasta tulevan Malbec-perusteisen punaviinin marjaisuus, voima ja aromikkuus maistuvat paahteisten grillilihojen viinikumppaneina. Ei ihme että elonkorjuupöydän ja sen antimien ympärillä viihdytäänkin pitkään.

          
Marjaisat kuohuviinit juhlistavat elonkorjuuiltaa heti alusta alkaen aina viimeiseen makupalaan asti
Rennoksi tervetuliaislasilliseksi voi kohottaa portugalilaisen kuohuvan roseeviinin. Ranskalaisen kuivan Cremantin vivahteikkuus ja hapokkuus toimivat läpi illan elonkorjuupöydän eri ruokien makuparina. Maistuvan ja maanläheisen ateriakokonaisuuden tyylikkäänä huipentumana voi maistella ja vertailla marjaisten täytekakkujen ja kuohuviinien makuyhdistelmiä. Pitkän aterian voi myös päättää lasilliseen italialaisen Brachetton lempeän makeaan ja ruusuiseen makuelämykseen.

Viinilasillinen:
Mateus Sparkling Rosé Demi Sec. Portugali. Baga, Shiraz. Alko 555647. Hinta 12,48.
Vaaleanpunainen, tuoksu marjaisa, maku puolimakea (40 g/l), matalahappoinen (3.8 g/l), aprikoosinen sekä lempeä.

Bestheim Grand Prestige Crémant d'Alsace Brut. Ranska, Alsace 2019. Pinot Blanc. Alko 917397. Hinta 24,99.
Vaaleankeltainen, tuoksu limettinen, maku erittäin kuiva (7 g/l), hapokas (7,3 g/l), pähkinäinen, vivahteikas, raikas.

Gancia Bracetto d’Aqui. Italia, Piemonte. Alko 912556. Hinta 13,78. Alkoholia 6,5 %. Eettinen.
Punainen, tuoksu marjaisa, maku makea (95 g/l), keskihapokas (5.7 g/l), mansikkahilloinen, ruusuinen, lempeän makea.

Mayu Riesling. Chile, Elqui Valley 2022. Alko tilausvalikoimanro 903287. Hinta 13,95. Eettinen.
Vaaleanvihertävä, tuoksu sitruksinen, maku kuiva (4 g/l), hapokas (5.8 g/l), kypsän omenainen, yrttinen, mineraalinen.

Azulejo Loureiro White. Portugali, Vinho Verde 2023. Alko 570988. Hinta 33,99/2.25L. Vegaani.
Vaaleankeltainen, tuoksu valkoherukkainen, maku kuiva (4 g/l ), hapokas (5.8 g/l), yrttinen ja pirteän hedelmäinen.

Nugan Dreamer´s Chardonnay. Australia, Uusi Etelä-Wales 2022. Alko 594167. Hinta 13.99. Vegaani.
Vaaleanviherkeltainen, tuoksu eksoottisen hedelmäinen, maku kuiva (4 g/l), hapokas (6 g/l), sitruksinen, tamminen.

Wyndham Estate Shiraz 555 Shiraz. Australia, South Eastern Australia 2021. Alko nro 446827. Hinta 14,49.
Tummanpunainen, tuoksu herukkahilloinen, maku täyteläinen, luumuinen, mausteinen, suklainen, tamminen.

Norton Privada Family Blend. Argentiina, Mendoza 2021. Malbec, CS, Merlot. Alko 432417. Hinta17,48. Vegaani.
Punainen, tuoksu tumman kirsikkainen, maku täyteläinen, tanniininen, mustapippurinen, hennon vaniljainen, mehevä.

Teksti: Heikki Remes
Valokuvat: Eeva Remes

Tomaattikeiton aromikkuus ja viinin vivahteikkuus ihastuttavat

Tomaattikeitto on täyteläistä ja intensiivisen makuista kevytruokaa. Kypsistä, jopa ylikypsistä tomaateista saat parhaimman ja täyteläisimmän keiton. Keitto maistuu valkosipuliselta, pehmeän hapokkaalta. Tomaattikeitto voidaan tarjota ja se maistuu hyvin myös kylmänä. Tomaattikeiton pehmennyt hapokkuus saa viinikumppanikseen makuvivahteita pursuavan valkoviinin Apuliasta, Italian saappaankorosta.

          

Tomaattikeiton raaka-aineet ovat tuoreita sekä kypsiä, täynnä vivahteikkaita makuja ja tummapunaista värikkyyttä. Keitto on maistuvaa, täyttävää syötävää, ja se on kevyttä vartalolle sekä kukkarolle. Tomaattikeitto on terveellistä syötävää tomaattien sisältämän lykopeeni karotenoidin ansioista. Lykopeeni pienentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja se imeytyy kehoon parhaiten kuumennetuista tomaateista ja tomaattivalmisteista. Syksyllä vihannesten ja juuresten saatavuus on hyvä sekä hintataso edullinen. Ohjeen tomaattikeitoissa yhden annoksen energiamäärä jää noin sataan kilokaloriin ja hinta asettuu yhden euron tasolle!

          

Tomaattikeitto, 3 annosta:
10 kypsää, pehmeää tomaattia (mitä kypsempiä, sen maukkaampi keitto)
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
ripaus sokeria maustamiseen
haluttaessa hieman balsamiviinietikkaa mausteeksi

Kalttaa ja paloittele tomaatit sekä poista tomaattien kannat. Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipulinkynnet, ja kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää tomaatit ja kuivatut mausteet, ja anna hautua kannen alla pehmeäksi vähintään tunnin ajan. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja sokerilla. Tarjolle laittaessa lisää keiton pinnalle tuoretta timjamia tai ruohosipulisilppua. Lusikallinen raejuustoa tai vuohen juustoa pehmentää hyvin myös keiton makua.

          

Keitot ja viini
Vihanneskeittojen raaka-aineista löytyy aromaattisuutta, täyteläisyyttä ja luontaista makeutta. Toiset kasvikset ovat voimakkaampia kuin toiset. Kypsennettäessä useimpien kasvisten maku korostuu. Nämä seikat on syytä huomioida, kun valitaan viinejä kasviskeitoille. Yleisviininä voidaan tarjota kuivia valkoviinejä, kasvisten voimakkuuden mukaan. Hapokkaammille kasviksille kuten sipulille tai tomaatille on syytä valita hapokkaampi valkoviini tai kevyempi, hedelmäinen punaviini. Tomaattikeiton hapokkuus vaatii viiniltä vastaavaa hapokkuutta ja runsasta hedelmäisyyttä. Keiton yrtit kaipaavat viiniltä selvää aromaattisuutta ja keskitäyteläistä makua.

          
Masca del Tacco Min'To on Minutolo-rypäleistä valmistettu tyylikäs valkoviini. Viinissä on vivahteikkuutta, ja sen makumaailmasta löytyy eksoottisten hedelmien, suolaheinän, greipin ja bergamotin hienostunutta aromaattisuutta.

Viinilasillinen:
Masca del Tacco Min'To. Italia, Apulia 2023. Rypäleenä Minutolo. Alko 955101. Hinta 13,99.
Vaaleankeltainen, tuoksu aromikas, maku kuiva (7 g/l), hapokas (5.8 g/l), aromikas, yrttinen ja intensiivinen.

Ruokakuvat: Eeva Remes
Teksti ja viinikuva: Heikki Remes
www.viinimies

Variksenmarja murtaa myyttejä

Vanhat uskomukset elävät tiukassa. Variksenmarjaa väheksytään, sillä eiväthän variksetkaan syö niille nimettyjä marjoja. Nyt on aika murtaa näitä myyttejä, sillä variksenmarja on todellinen marjojen moniottelija. Marjassa on väriä, vivahteikkuutta ja monipuolisuutta sellaisenaan hyödynnettäväksi tai käytettäväksi muiden marjojen kanssa.

          
Variksenmarjassa on värikkyyttä, vivahteikkuutta ja terveellisyyttä.

Tumma marja on terveellinen
Variksenmarja on kiiltävän musta, mehukas ja vähähappoinen luumarja. Se tuottaa hyvänä satovuotena 120‒150 miljoona kiloa marjoja, eli lähes yhtä paljon kuin mustikka. Satokausi on pitkä, sillä variksenmarjaa voi kerätä elokuusta lumentuloon saakka. Tietoisuus variksenmarjan terveellisyydestä on lisännyt sen suosiota viime vuosina. Marjat sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuituja. Variksenmarja on kotimaisten marjojemme ykkönen flavonoidien määrän suhteen. Marjan syvän tumma väri kertoo osaltaan korkeasta antosyaanipitoisuudesta. Näin se antioksidanttina ehkäisee elimistössä rasvojen hapettumista.

          
Variksenmarja on ainavihreä varpukasvi, joka kasvaa matalana ja tiheänä peittona.

Kasvuympäristö on karu
Variksenmarja kasvaa yleisesti koko Suomen alueella kangasmetsissä, kallioilla sekä rämeillä ja soiden laitamilla. Kasvi kuuluu kanervakasvien heimoon ja siitä esiintyy kaksi alalajia; eteläisessä Suomessa kasvava etelänvariksenmarja ja Suomen pohjoisosissa esiintyvä pohjanvariksenmarja. Pohjoinen laji on kaksineuvoinen, joka tuottaa runsaasti kookkaita ja mehukkaita marjoja.

Variksenmarjassa on väriä vaikka muille jakaa
Variksenmarja on luontainen ravinnonlähde metsän eläimille. Erityisen tärkeitä marjat ovat linnuille ja pikkunisäkkäille. Elintarviketeollisuus hyödyntää variksenmarjoja monipuolisesti erilaisissa juomissa ja hilloissa. Kotitaloudessa variksenmarjan käyttö lisääntyy koko ajan. Siitä valmistetaan mehuja, hilloja ja hyytelöitä sellaisenaan. Marjojen värikylläisyyttä voidaan hyödyntää yhdistelemällä sitä muiden runsashappoisempien marjojen, kuten mustikan, punaherukan ja puolukan kanssa.

          
Tummanvärinen sekä hennon ja pehmeän makuinen variksenmarja soveltuu mehuntekoon.

Kaarnikkamehu:
1,5 l variksenmarjoja eli kaarnikoita
6 dl vettä
1,5 tl sitruunahappoa
4‒5 dl sokeria litraan valmista mehua

Puhdista marjat, huuhdo, laita kattilaan ja survo ne. Liota sitruunahappo osaan vettä. Lisää seos ja loppu vesimäärä marjamurskan joukkoon. Sekoita ja anna mehustua vuorokauden ajan. Sekoita muutaman kerran. Siivilöi mehuseos valuttamalla sideharson läpi. Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Kuori vaahto, kaada mehu pulloihin ja sulje pullot heti.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes

Arkinen ateria rakentuu hetken raaka-aineista

Ruoanlaitto on pääosin arkista puhaa, vastauksena kysymykseen mitähän nyt syötäisiiin. Usein ratkaisu löytyy sen hetken tilanteesta, mitä kaapista löytyy tai mitä eteen tulee kasvimaalta, metsästä ja järveltä.

          
Aamuinen verkolla käynti antaa raaka-aineen päivän pääruoalle. Kuha fileiksi ja paistinpannu esille.

          
Käynti tutulla sienipaikalla tarjoaa lisukkeiksi mustatorvisieniä ja kantarelleja kuhafileille.


          
Päivän pääruoka on valmis. Aamun kalasaalis paistuu pannulla ja saa lisukkeikseen keitetyt perunat, höyrytetyt kukka- ja parsakaalit sekä sienikastikkeen. Juomaksi valikoituu pirteän hedelmäinen australialainen kuohuviinilasillinen.

Viinilasillinen:
Jacob’s Creek Chardonnay Pinot Noir Brut. Australia. Ravintolamyynti.
Oljenkeltainen, tuoksu sitruunainen ja pähkinäinen, maku kuiva, keskihapokas, siruksinen, hennon mausteinen, pirteä.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Kyyhkynrinta ja polenta on hienostunut riistaruoka

Riistalinnut ovat arvostettua ja haluttua juhlaruokaa. Niiden metsäinen ja hienostunut maku nousee esille ruoassa, kun se tehdään hienovaraisesti ja kevyesti maustaen. Polentan keveys, aromikkaat mausteet, tuoreet yrtit, metsäsienet sekä vivahteikas punaviinit muodostavan juhlavan ja maukkaan ateriakokonaisuuden.

          

Kyyhkyn rintafileet pannulla:
2 kyyhkystä
3 rkl voita
suolaa
muutama kokonainen katajanmarja
muutama roseepippuri
4 timjaminoksaa

Leikkaa linnut ensin keittiösaksilla paloiksi niin, että täkkälihat pysyvät kokonaisina kiinni rintalastassaan ja reisilihat kokonaisina luineen. Irrota kyyhkyjen rintafileet terävällä veitsellä irti rintalastasta. Paista pannulla voissa noin 2─3 minuuttia puoleltaan. Mausta ja laita fileille tuoreet yrtinoksat sekä kääri folioon kymmeneksi minuutiksi. Leikkaa kypsät lihafileet viistoon siivuiksi. Lusikoi pehmeä polenta lautaselle ja asettele päälle kyyhkyn fileet, lusikoi päälle punaviinikastiketta ja koristele annos voissa rapeaksi paistetuilla herkkutatin viipaleilla sekä tuoreilla yrtinoksilla.

          
Kyyhkyn rintafileet saa kätevästi irrotetusti rintalastasta kun leikkaa koko lastan ensin irralleen.
Luonnollisesti samalla tavalla onnistuu fileiden irrotus niin sorsista kuin metsäkanalinnuista.

Polenta, kahdelle hengelle:
2 dl vettä
0,5 tl suolaa
1,5 dl maissisuurimoja eli polentaa
kermaa
parmesan-raastetta
voita
valkopippuria
oliiviöljyä
esillepanoon tuoretta salaattia ja kourallinen metsäsieniä

Kiehauta 2 dl vettä, lisää suola ja 1,5 dl polentaa. Sekoita puuhaarukalla ja kypsytä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa kerma, parmesan-raaste ja voita maun mukaan. Mausta polenta kevyesti juuri rouhitulla valkopippurilla ja lusikallisella oliiviöljyä.

Nopea punaviinikastike, 2 annosta:
1 dl lihalientä
1 dl vahvaa punaviiniä
1 tl sokeria
rosepippuria
1 rkl maissijauhoja

Kuumenna lihaliemi kattilassa. Lisää viini, sokeri ja pippurit. Sekoita maissijauho pieneen määrään kylmää vettä ja sekoita hyvin. Lisää suurus kastikkeeseen ja kiehauta kunnes seos sakenee. Nosta tarjolle.

          
Terre el Barolo Barbera d’Alba Biologico on luomupunaviini, jonka olemuksessa on marjaisuutta sekä hedelmäisyyttä. Viini on kypsynyt muutaman kuukauden betonisammiossa ennen pullotusta. Keskitäyteläinen ja tasapainoisen tanniininen viini on tyylikäs viini riistalinnuille.

Hedelmäinen punaviini maistuu riistalinnun kanssa
Kyyhkyn fileiden ja sienten metsäiset aromit, kermainen polenta sekä maukas kastike rakentavat vivahteikkaan makukokonaisuuden. Italialaiset Piemonten alueelta tulevat punaviinit barbera ja dolcetto sopivat tähän makumaailmaan tyylikkäästi. Viinien aromaattisuus, hedelmäisyys, maanläheisyys ja hyvä happorakenne täydentävät hyvin riistalinnuista valmistettuja ruokia. Ne kruunaavat maistuvan lopputuloksen, jossa luonnonmukaisuus, keveät maut ja värit ovat aistillisesti yhdessä.

Viinilasillinen:
Terre el Barolo Barbera d’Alba Biologico. Italia, Piemonte 2022. Alko 903357. Hinta 15,49. Luomu.
Rubiininpunainen, tuoksu karhunvatukkainen, maku kuiva (0 g/l), hapokas (6.3 g/l), viikunainen ja vivahteikas.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Pellolta pöytään – leipäviljan vaiheikas ja pölyinen tie

Tutustumiskäynti lähiseudun myllylle antaa kosketuksen mielenkiintoiseen ja elävään maaseutukulttuuriin. Myllyn jauhoisessa ympäristössä pääsee kurkistamaan vuosikymmenten takaiseen toimintaan, joka on elinvoimaista tänäkin päivänä. Syksy on myllyille kiireistä aikaa, kun heti elonkorjuun jälkeen uudisviljaa tuodaan jauhatettavaksi. Aitoja makuja pääsee myös maistelemaan, kun käynnin yhteydessä ostaa tuoreita, lisäaineettomia jauhoja, joista kotona voi valmistaa uudispuuroa tai -leipää.

          
 Viljanpuinnista alkaa jyvän matkan myllylle.

Jyvä muuttuu tuoretuotteeksi
Viljan jyvä rakentuu jauhoisesta ytimestä, ravintorikkaasta alkiosta ja kuitupitoisesta kuorikerroksesta. Myllyllä jyvien eri osista jauhetaan jauhoja, joiden ominaisuuksia voi hyödyntää leipomisessa. Vaaleat vehnäjauhot valmistetaan jyvän ytimestä ja sitkoa muodostavien proteiiniensa ansioista ne sopivat erityisen hyvin leivontaan. Graham- ja hiivaleipäjauhot sekä ruis- ja ohrajauhot sisältävät jyvän kaikkia osia. Kuituja, kivennäisaineita ja vitamiineja sisältävinä niitä käytetään tummiin leipiin ja lisäämään leipien terveellisyyttä sekä ilmettä.
   Jauhoja voidaan hyvällä syyllä pitää tuoretuotteina niiden sisältämän rasvan perusteella. Rasvapitoisuus lisääntyy sitä mukaan mitä suurempi osa jyvästä jauhoon jauhetaan. Niinpä täysjyväjauhot pilaantuvat viljavalmisteista nopeimmin, sillä ne sisältävät eniten rasvaa. Jauhoja ei ole syytä varastoida pitkäksi aikaa, sillä juuri tuoreus on hyvän jauhon ja leivän salaisuus.

          
Vuosikymmenten takaiset, puiset myllylaitteet ovat tarkoituksenmukaisia ja niistä löytyy ajatonta kauneutta.

Myllynkivet hiertävät leipäviljaa jauhoiksi, leseiksi, rouheiksi ja ryyneiksi
Pienet, eri puolella Suomea toimivat alueelliset myllyt jalostavat lähiseudun viljaa. Yhden jyväsäkin käsittely vie aikaa puolisen tuntia ja lopputuloksena jauhosäkkiin valuu halutunlaista jauhoa, rouhetta, lesettä tai ryyniä. Jyvät ajetaan aluksi kuorimakoneen läpi, jossa niistä poistetaan epäpuhtaudet. Täysjyväviljalle tehdään vain kevyt hionta, mutta paksukuorinen ohra tarvitsee puhdistuakseen monta ajoa. Seuraavaksi vilja rouhitaan, jonka jälkeen se ohjataan seulontaan tai jauhatukseen. Rouhitut jyvät jauhetaan kahden myllykiven välissä, joiden asentoa säätelemällä jauhoon saadaan haluttu karkeus. Vehnäjauhot jauhetaan erillisellä jauhomyllyllä, jossa seulastolla saadaan leseet erilleen ja jauho pussitetuksi karkeuden mukaan. Hiutaleiden valmistus tapahtuu litistämällä jyviä erityisellä hiutalemankelilla.

          
Myllärin työn tuloksena eri karkeuden mukaan jauhetut vehnäjauhot odottavat säkeissään noutajiaan.

          
Hyvin palvellun myllyn jauhinkivi on työnsä tehnyt.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat Lapinlahden Myllyltä: Eeva Remes

Viljamyllyt Suomessa
*Käytössä viitisenkymmentä pienmyllyä
*Viljaa jauhetaan noin 1,2 miljoona kiloa päivässä,
josta vehnää 70 %, ruista 20 %, kauraa 9 % ja ohraa 1 %
*Myllynkivet tehdään betonista sekä smirkelijauhoista ja ne ovat nykyään tuontitavaraa.
*Elonkorjuuaika syksyllä on myllyjen kiireisintä aikaa
*Pienmyllyjen erikoisuutena ovat tuoreet, lisäaineettomat jauhotuotteet.
*Vielä 1960-luvulla toiminnassa oli 2000 myllyä

Eloleivässä on muotoa ja makua

Kotona paistetun tuoreen leivän tuoksua ja makua on vaikea vastustaa. Erilaiset jauhot antavat leivälle monipuolisuutta, ja lähimyllyn lisäaineettomat jauhot tekevät uudisleivästä tuoreen sekä maukkaan.

          

Täysjyväjauhoista terveyttä ja täyteläisyyttä
Vaaleaan ruokaleipään käytetään monipuolisesti jauhoja, joissa on mukana jyvän kaikki ainesosat. Leseissä ja täysjyväjauhoissa hyödynnetään jyvien kuorikerroksia, jotka parantavat ravintokoostumusta ja antavat ilmettä leipäviipaleelle. Niistä saadaan leipään tärkeitä kuitu- ja kivennäisaineita. Vehnäjauhojen proteiini parantaa taikinan leivontaominaisuuksia. Alustuksessa muodostuva sitko tekee taikinasta joustavan ja pitää sen kasassa, mahdollistaen siten leivän kupsakan ulkomuodon. Auringonkukansiemenistä leipä saa kosteutta, jolloin muutaman päivän vanhakin leipä on vielä maistuvaa.

Vaalea eloleipä:
8 dl vettä
1 pala (50g) hiivaa
3 tl suolaa
n. 8 dl täysjyvävehnäjauhoja
n. 8 dl sämpyläjauhoja
1 dl kauraleseitä
2 dl ruisjauhoja
2 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl rypsiöljyä

          

Murenna hiiva kylmään veteen ja lisää suola. Sekoita jauhot veteen pienissä erissä ja lisää lopuksi öljy. Hyvin alustettu napakka taikina irtoaa käsistä ja on helppo leivottava. Peitä taikinakulho liinalla ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä pari tuntia. Jaa taikina kahteen osaan, vaivaa jauhotetulla leivonta-alustalla ja muotoile leivät pitkänomaisiksi. Nosta ne paistopellille ja anna kohota vielä puoli tuntia. Tee leipien pintaan muutama viilto koristeeksi ja paista niitä ensin 275 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia. Alenna uunin lämpötila 200 asteen ja anna leipien kypsyä lopuksi noin 30 minuuttia.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes

Omenainen olo lautasella ja lasissa

Punaposkiset omenat ovat syksyisen puutarhan väripilkkuja. Puusta suoraan poimittujen kypsien omenoiden hapokkuus ja hedelmäisyys suorastaan yllyttävät omenapiirakan paistamiseen. Piirakassa maistuva omenan ja vaniljan makea liitto saa tasavertaisen makukumppanin calvadospohjaisesta aperitiivista. Omenan kiinteä ja nestemäinen yhdistelmä on niin harmoninen, ettei sen lähemmäksi makujen tasapainossa enää pääse.

          
Hyvänä omenavuonna omenapuiden oksat ovat täynnä terveitä omenoita, ja suorastaan yllyttävät omenapiirakoiden leipomiseen.

Ainekset:
1,5 kg tuoreita syysomenoita
1,5 dl fariinisokeria
Pese omenat, poista kuori ja siemenkodat. Leikkaa paloiksi, lado voideltuun vuokaan ja mausta fariinisokerilla. Peitä vuoka kannella/foliolla ja kypsennä pehmeiksi 200-asteisessa uunissa, noin 30 min.
          
Murupinta:
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
75 g voita
Valmista murupinta; sekoita sokeri ja jauhot sekä nypi voi sekaan. Peitä kypsän omenat murukerroksella. Paista 225-asteiseesa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

        
Makujen tasapainoa tarjoaa omenamurupiirakka ja vaniljainen calvados.

Omenasta ja vaniljasta puristetussa aperitiivissa on kultainen kosketus
Coeur de Breuil on normandialainen calvadospohjainen aperitiivijuoma, jonka värissä, tuoksussa ja maussa on kultainen vivahde. Juomassa yhdistyvät mehevät normandialaiset omenat ja aromaattinen vanilja. Aperitiivin perustana on perinteinen omenamehu, joka puristetaan tilan 22000 omenapuusta saatavista omenoista. Mehua väkevöidään omenasiideristä tislatulla, kaksi vuotta tammitynnyrissä kypsyneellä calvadoksella ja maustetaan luonnollisella vanilja-aromilla. Lopputulos on omenan ja vaniljan aromaattinen ja raikas yhdistelmä, jossa makua pehmentää aperitiivin tuntuva sokeripitoisuus (100 g/l). Hyvin viilennetty, jääkaappikylmä juoma on täydellisimmillään omenapiirakan makujen kanssa.

Viinilasillinen:
Coeur de Breuil à la Vanille. Ranska, Normandia. Alko 944007. Hinta 26,49.
Kullanruskea aperitiivi, tuoksu omenainen, maku makea (120g/l) vaniljainen, mausteinen ja vivahteikas.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Hernesosekeitossa on syksyinen säväys

Vihreä, maukas ja täyteläinen keitto sopii hyvin syksyiseen ateriointiin. Lämmin ja pehmeän makuinen keitto maistuu joko kevyenä pääruokana tai nautinnollisena, pienenä alkuruokana. Herneiden kuitu- ja C-vitamiinipitoisuudesta sekä hivenaineista elimistö saa vihreää terveyttä. Keiton energiasisältö pysyy vähäisenä, kun sen makua tai täyteläisyyttä täydennetään kevyesti suurustamalla.

           
Tuoreet kasvimaalta poimitut herneet antavat sosekeitolle makua, täyteläisyyttä ja rakennetta.

          
Tuoreista herneistä valmistettu hernesosekeitto on hienostuneen aromikas ja luomua luonnollisesti

Hernesosekeitto (3–4 annosta):
300 g tuoreita herneitä ilman palkoja
1 sipuli silputtuna
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl meiramia
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
persiljaa

Freesaa sipulit kattilassa, lisää ja kuumenna vesi kattilassa, murenna sekaan kasvisliemikuutio ja herneet. Keitä kaksikymmentä minuuttia ja soseuta sauvasekoittimella. Sekoita vehnäjauhot kermaan, suurusta keitto ja mausta meiramilla. Lisää keiton pinnalle hienonnettua persiljaa.

          

Hienostuneisuus ja makumaailma yhdistävät keiton ja viinin
Tuoreista herneistä tehdyllä keitolla on hienostunut ja luontaisen makeahko perusmaku. Sosekeitolle sopiva viinivaihtoehto löytyy aromaattisesta valkoviinistä, jonka hedelmäisyys käy hyvin yhteen keiton aromikkuuden ja kermaisuuden kanssa. Viinin maltillinen hapokkuus leikkaa sopivasti ruoan täyteläisyyttä tehden makukokonaisuudesta tasapainoisen.

Viinilasillinen:
Tommasi Lugana Le Fornaci. Italia, Veneto 2023. Turbiano (Verdiccio). Alko 939714. Hinta 18,48.
Kirkkaan keltainen, tuoksu hedelmäinen, greippinen, maku kuiva (4 g/l), keskihapokas (6.3), intensiivinen ja aromikas.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Mustikkapiirakka pullataikinassa on se ainut oikea ja perinteinen versio.

          
Mustikkapiirakassa pitää maistua ja olla PALJON mustikkaa.

Pullataikina:
2,5 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
noin 7 dl vehnäjauhoja
75 g voita
Täyte päälle:
700 g mustikoita
1 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
kananmuna voiteluun

Lämmitä maito kattilassa kädenlämpöiseksi. Kaada seos kulhoon ja murenna joukkoon hiiva. Lisää sokeri ja suola, sekoita hyvin.
Alusta vehnäjauhot taikinaan vähän kerrallaan ja vaivaa taikina kimmoisaksi.
Lisää pehmeä, huoneenlämpöinen voi taikinaan alustamisen loppuvaiheessa ja vaivaa taikina tasaiseksi.
Kohota pullataikina peitettynä kaksinkertaiseksi, noin tunnin ajan.
Kumoa taikina ensin jauhotetulle alustalle, kauli isoksi piirakkapohjaksi, nosta leivinpaperin päälle ja uunipellille. Anna kohota vielä hetken, noin kymmenisen minuuttia.
Valmista mustikkapiirakan täyte.
Sekoita mustikat ja perunajauho kulhossa, lisää sokeri ja sekoita.
Kaada mustikkasokeriseos pullapohjan päälle ja tasoittele tasaiseksi.
Voitele piirakan reunat kananmunalla.
Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes piirakan reunat saavat kullankeltaisen värin.

          
Mustikan makuja lautasella ja lasissa.

Viinilasillinen:
Lapponia Mustikka. Suomi. Alko 288116. Hinta 14,99. Marjalikööri.
Runsaanpunainen, tuoksu mustikkainen, maku makea (310 g/l), keskitäyteläinen, marjahilloinen sekä pehmeä.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Uunijuusto tarjoaa mummolan makuja

Mummolassa sitä usein oli tarjolla, nimittäin kullankeltaista, pehmeän makuista uunijuustoa. Sen tiesi heti, että kohta sitä herkutellaan, kun navettaan ilmaantui vastasyntyneitä vasikoita. Uunijuuston kanssa mummo laittoi pöytään metsämansikoita tai lakkoja.

          

Kullankeltainen uunijuusto kypsyy miedolla lämmöllä. Se tehdään vastapoikineen lehmän ternimaidosta, jonka salaisuus on sen korkeassa valkuaisainepitoisuudessa. Ternimaito hyytyy lämmitettäessä ilman mitään lisäaineita. Kypsän uunijuuston olemus ja maku tiivistyvät, kun valmiin juuston antaa jäähtyä kunnolla. Siitä se makumatka mummolan makuihin sitten alkaa.

          

Uunijuusto ternimaidosta:
1 l ternimaitoa
1 tl suolaa
voita

Voitele uunivuoka voilla. Kaada suolattu ternimaito vuokaan. Paistoaika on riippuvainen maidon laadusta. Maitoerät ovat yksilöllisiä, ja se monesko lypsykerta on kyseessä, vaikuttaa ternimaidon hyytyvyyteen. Ensilypsyn maito on voimakkainta ja hyytymistä säädellään eri lypsykertojen seossuhteella. Vahvaa ja keltaista ensilypsyn maitoa voi myös ohentaa tilkalla tavallista maitoa. Paista juustomaitoa uunissa 150 asteessa noin tunti, kunnes se on saanut kauniin kullankeltaisen pinnan. Lisukkeeksi sopii makea kermavaahto ja lakat, vadelmat tai metsämansikat sellaisenaan tai hilloina.

          

Maku on monen tekijän summa
Hyvää kannattaa aina etsiä, kunnes sen sitten löytää. Ternimaito, itse poimitut lakat, lakkakastike sekä niille sopiva makea viini ovat etsimisen ja hakemisen arvoisia, sillä niin herkullinen ja tasapainoinen on niiden makuyhdistelmä. Etelä-Italiassa, Sisilian pienillä saarilla, valmistetaan vivahteikkaita ja makeita viinejä joiden rusinainen ja raikas maku sopivat täydellisesti pehmeän juuston sekä aromaattisen lakan kumppaniksi. Pantellerian saarella makeita viinejä tehdään perinteisestä Zibibbo rypäleestä (Moscato d’Alexsandria). Rypäleen nimi suomennettuna tarkoittaa ”rypäle kuihtuu auringon alla”. Se kuvaa hyvin viiniköynnöksien kasvuolosuhteita, joissa kuitenkin kasvaa hienon aromaattisia rypäleitä. Niistä tehdyn viinin ja uunijuuston maku on hienostun ja monivivahteinen.

Viinilasillinen:
Donnafugata Kabir. Italia, Pantelleria. Zibibbo. Ravintolamyynnissä.
Kullankeltainen, tuoksu hedelmäinen, maku makea (108 g/l), hapokas (7.2 g/l), sitruunainen, hunajainen ja raikas.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Pannukakku on hyvää ja hyvän parasta

Yksinkertaiset asiat ovat monesti parasta. Pannukakustakin löytyy makua ja vivahteikkuutta.

Kaksi pientä asiaa antavat pannukakulle oman makulisänsä. Ensimmäisenä on ternimaito, jota saadaan lehmästä heti poikimisen jälkeen muutaman lypsykerran aikana. Maito on voimakkaan keltaista, rasvaista ja paksua, se sisältää proteiineja, kivennäisaineita sekä vitamiineja, antaen pannukakulle oman hienon makunsa. Toinen liittyy pannukakun paistamiseen, jossa pohjan paahteisuuden taustalla on mummon käytännöllinen ohje sulattaa paistopaperilla ensin nokare voita ja ruskistaa sitä hieman ennen pannukakkutaikinan lisäämistä ja paistamista.

          
Pannukakussa on paahteisuutta, täyteläisyyttä sekä omaa pannukakkumaista, kupruilevaa rakennetta.

Pannukakku:
0,5l ternimaitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
suolaa
voita

Vatkaa kananmuna kulhoon ja lisää sekaan juustomaito, vispaa joukkoon jauhot ja mausta suolalla. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Laita leivinpaperi uunipellin pohjalle ja laita nokare voita leivinpaperille. Nosta uunipelti hetkeksi uuniin, niin että voi sulaa pohjalle. Kaada pannukakkutaikina pellille. Paista pannukakkua uunin keskiosassa 225 asteessa 15 minuuttia, alenna uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista vajaa 15 minuuttia, kunnes paistos on saanut kauniin ruskeahko värin.

 

          
Pannukakku ja mansikkahillo on yksinkertaisuuden ylistys ja maistuva makupala.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
ww.viinimies.com

Jauhelihakastike tarjoaa perinteisiä makuja

Tämän päivän monimuotoisuuden ja erikoisuuksia hakevien ruokatrendin keskellä paluu perusasioihin ja perinteisiin ruokiin on käytännöllinen vaihtoehto varsinkin työssäkäyville ruoantekijöille. Yksinkertaista ja silti hyvää on lähtökohta arkiselle aterialle. Perinteinen jauhelihakastike toimii aina ajankohtaisena, helppotöisenä ja maistuvana ruokavaihtoehtona. Se taipuu helposti perunoiden, pastojen, lettujen, tacojen, tortillojen ja wrappien ruokakumppaniksi.

          
Jauhelihakastike ja nauhapasta on yksikertaisesti hyvää, ja tekeminen onnistuu ilman kikkailuja.

          
Vähistä raaka-aineista valmistuu maittava ja nautinnollinen ateria.

          
Montepulciano-viinirypäle on italialainen alkuperäislajike, jossa on maanläheisyyttä, marjaisuutta, mausteisuutta sekä yrttisyyttä. Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo on pastaviini vailla vertaa, suunmyötäinen makurakenne toimii tasapainoisesti jauhelihapastan kanssa.

Viinilasillinen:
Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo. Italia, Abruzzo 2021. Montepulciano. Alko 466437. Hinta 14,98.
Tummanpunainen, tuoksu kirsikkainen, maku keskitäyteläinen, keskitanniininen, mausteinen, hilloinen, tamminen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Mustikkamaito on kaikkien kaveri

Kesän ensimmäisessä mustikkamaidossa on otetta ja makua. Yksikertaisista eväistä, mustikoista ja maidosta, rakennettu marjaherkku on elämyksiä täynnä heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien.

Tuoreet, kypsät mustikat ja niistä tarjottu kesän ensimmäinen mustikkamaito säilyy vahvana mielikuvana läpi elämän. Tummansiniset, pyöreät ja täyteläisen marjaisat mustikat, viileä maito sekä ripaus sokeria mustikoiden päällä tarjoavat makuelämyksen ja muistikuvan joka säilyy, ja on aidosti unohtumaton herkku.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Pariisinpihvissä on ranskalainen ote

Kesäkeittiössä valmistetaan perinteiset ranskalaiset pihvit suomalaisiin raaka-aineisiin soveltaen. Pariisinpihvin maa-artisokan pohja vaihdetaan kesäkurpitsaan, ja paistoksen kanssa maistellaan Ranskan punaviinejä oman maun mukaan.

          

Pariisinpihvit, 8 pihviä:
700−800 g lampaan ulkofilettä
4 tomaattia
kesäkurpitsa
150 g ohuita tuoreita viherpapuja
ruokaöljyä
suolaa
mustapippuria
valkosipulirouhetta
herneenversoja ja persiljaa

Keitä pavut runsaassa, suolalla maustetussa vedessä. Leikkaa lampaanfileestä kahdeksan pihviä ja muotoile pyöreiksi. Leikkaa myös tomaateista ja kesäkurpitsasta kahdeksan paksuhkoa viipaletta ja sivele niille hieman ruokaöljyä. Ruoan valmistat kätevästi grillaten, sillä ohuet pihvit ja vihanneskiekot kypsyvät grillissä yhtä aikaa. Grillaa pihvit molemmilta puolin kauniin ruskeiksi ja mausta suolalla, mustapippurilla sekä valkosipulirouheella. Jätä tomaatteihin ja kesäkurpitsaan hieman pureksittavuutta. Nosta pihvit kesäkurpitsakiekkojen päälle ja aseta päälle tomaattisiivut. Koristele herneenversoilla ja persiljalla. Tarjoile papujen ja vaalean leivän kanssa.

          
Ranskan punaviineissä on vara valita makujen ja mieltymystensä, rypäleiden ja kukkaron mukaan.

Monipuoliset punaviinit maistuvat liharuokien kanssa
Bordeauxn punaviinit tehdään sekoituksena, jossa Cabernet Sauvignon -rypäleet edustavat voimaa ja Merlot-rypäleet hedelmäisyyttä sekä väriä. Cabernet Francin ja Malbecin tuovat viinin maanläheisyyttä ja Petit Verdot väriä sekä ikääntymispotentiaalia. Bourgognen punaisena päärypäleenä on marjaisa Pinot Noir. Se on klassinen valinta erilaisten linturuokien ja hienostuneiden aterioiden viininä. Kaakkois-Ranskassa sijaitseva Rhônen-laakso on Ranskan toiseksi suurin viininviljelyalue ja samalla yksi maan vanhimmista viinialueista. Välimerellinen ilmasto, vaihteleva maaperä ja monipuoliset rypälelajikkeet tuottavat yksilöllisiä, täyteläisiä ja aromikkaita viinejä. Pohjois-Rhônessa päärypäleenä on mausteinen Syrah. Etelä-Rhônen viinialueen päärypäleinä alueella on hedelmäinen ja mausteinen Grenache sekä voimakas ja tanniininen Mourvedre.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Samppanja ja mansikkakakku juhlistaa hetken

Aina löytyy hyvä syy juhlia, nostaa malja ja nauttia jotain hyvää. Lasillinen kuohuvaa johdattaa nauttimaan elämän pienistä asioista sekä hetkistä, joko juhlan kunniaksi, makupalan kanssa tai ihan muuten vaan. On tilanteita joissa kuohuvaltakin halutaan hieman erilaisuutta ja luksustakin, jolloin lasillinen aitoa samppanjaa on hyvinkin paikallaan.

          
Kesäinen juhlahetki rakentuu hyvin viilennetystä samppanjalasillisesta ja palasta mansikkakakkua.

          
Tuoreista mansikoista, kermavaahdosta ja valmiista kakkupohjasta valmistuu rakentuu kätevästi nautinnollinen kesäinen makuelämys.

          

Viinilasillinen:
Perrier-Jouët Champagne Brut. Ranska, Champagne. Chardonnay, Pinot Noir/Meunier. Alko 907677. Hinta 64,99.
Vaaleankullankeltainen, tuoksu hedelmäinen, briossinen, maku erittäin kuiva (9 g/l), viheromenainen, hennon yrttinen.

Samppanjan makeusasteet:
Extra Brut, Brut Nature, sokeria 0-6 g/l
Brut, Bone Dry, sokeria 0-15 g/l
Extra-Sec, Extra Dry, sokeria 12-20 g/l
Sec, Dry, sokeria17-35 g/l
Demi-Sec, Medium Dry, sokeria 35-50 g/l
Doux, Sweet, sokeria yli 50 g/l

Kuohuvan lasillisen saatteeksi sopii made Lilly Bollingerin kiteytys samppanjan nauttimisesta
”Juon samppanjaa kun olen iloinen, ja myös kun olen surullinen.
Joskus juon sitä yksinäisyyteen.
Pidän samppanjan tarjoamista välttämättömyytenä, kun minulla on vieraita.
Hypistelen lasia, jos en ole nälkäinen, ja juon kun olen.
Muutoin en koskaan koske lasiin –
paitsi kun olen janoinen.”                                    Madame Lilly Bollinger

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Lammas maistuu viikonlopun aterialla

Lampaan ulkofilee on hienonmakuista, mureaa lihaa. Kaupasta löytyy pakasteena pakkauksia, joissa fileet ovat juuri sopivan kokoisia ruoan valmistukseen. Niiden kypsentäminen uunissa on helppoa, eikä villaisia makuvivahteita tarvitse pelätä. Kevyt maustaminen säilyttää lampaan oman maun, jota valkosipulin aromit oivasti täydentävät. Kokonaisuudesta rakentuu todellinen makunautinto, kun siihen liitetään täyteläisten kermaperunoiden yrttinen aromikkuus sekä keitettyjen ja höyrytettyjen kasvisten vivahteikkuus.

          

LAMPAAN ULKOFILEE, 3‒4 annosta:
n. 500g lampaan ulkofileetä tuoreena/pakasteena
1 pkt (100g) valkosipulituorejuustoa
1 dl kermaa/crème fraichea
timjamia
rouhittua mustapippuria
suolaa
voita paistamiseen
1 tl Maizenaa

Nosta pakaste sulamaan jääkaappiin edellisenä päivänä ja huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoan valmistamista. Kuivaa lihat ja mausta kevyesti suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla. Pyöräytä fileitä kuumalla pannulla. Tällöin saat niiden pinnan kiinni ja liha pysyy mehukkaana. Nosta ulkofileet voideltuun uunivuokaan. Murenna tuorejuusto kermaan ja kaada seos paistoksen päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30‒40 minuuttia halutun kypsyysasteen mukaan. Valele välillä vuokaan kertyneellä kastikkeella. Nosta kypsät fileet vuoasta ja suurusta liemi Maizenalla, joka on sekoitettu kylmään vesitilkkaan. Siirrä lihat takaisin maustumaan kastikkeeseen ja nosta päälle yrtin oksia. Tarjoile kermaperunoiden ja höyrytettyjen vihannesten kanssa. Rapea vaalea leipä ja kastikelusikka ovat tarpeen, jotta maistuvan kastikkeen saa tarkasti talteen.

          
Lampaasta, valkosipulista, yrteistä ja viinistä, niistä on maittava viikolopun ateria tehty.

Lammasviinissä maistuvat marjat ja mausteet
Uunissa valmistetun valkosipulilampaan pehmeään ja yrttien maustamaan makuun sopivat hedelmäiset ja vähätanniiniset punaviinit. Tuorejuuston rasvaisuus kaipaa viiniltä sopivan hapokasta vastavoimaa. Merlot-rypäleestä tehtyjä viinejä suositellaan usein lammasruokien kumppaniksi. Merlot-punaviinien rehevä hedelmäisyys, viinien kypsä ja makean marjaisa aromikkuus sekä pehmeä tanniinisuus tekevät niistä täyteläisiä ja toimivia lammasviinejä. Merlotin hedelmäinen ja maanläheinen maku sopii kypsälle lammasruoalle ja viinien jäntevyys leikkaa hyvin valkosipulituorejuuston rasvaisuutta.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Piknikille pyöräillen

Maistuvat eväät ovat piknikin kohokohta. Mukaan voi pakata pientä naposteltavaa sekä virkistäviä hedelmiä ja marjoja. Mieluisan yllätyksen tarjoavat ruokakorista löytyvät tuoreet pullat ja rinkelit. Retroilevan pyöräretken eväiksi sopivat perinteiset vesirinkelit todella hyvin. Viime vuosina ne ovat kokeneet uuden tulemisen täytettyjen bageleiden muodossa. Lämpimällä kesäilmalla suolaisten eväiden tykötarpeiksi sopivat parhaiten salaatit, juustot ja leikkeleet.

           

Perinteiset vesirinkelit ovat harvinaista herkkua, kuten myös piknikki pyöräillen. Olisiko syytä todentaa, että vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia, ja pakata eväskori sekä polkaista polkupyörä liikkeelle!

          
Vesirinkelit ovat todellisia hetken herkkuja. Niiden tarjoamasta makuelämyksestä pääsee nauttimaan ainoastaan tuoreeltaan. Vesirinkelit menettävät luonteensa ja makunsa, jos niitä säilyttää muovipussissa. Hyvä keino on pakastaa osa rinkeleistä heti kun ne ovat jäähtyneet. Hieman jäähtyneen rinkelin kevyen rapsakka kuori tuoksuu paahteiselle ja maku on hennon vaniljainen. Yksinkertaisimmillaan rinkeli maistuu siltään tai halkaistuna voilla voideltuna. Miedonmakuisista vesirinkeleistä saa monipuolista tarjottavaa aamiaispöytään, välipalaksi tai retkievääksi, kun ne täytetään juustolla, kasviksilla tai leikkeleillä.

Vesirinkeleiden ohje:     http://www.viinimies.com/2023/11/vesirinkelit-ovat-hetken-herkkua.html

           

Bagelia ja juotavaa eväskoriin
Aurinkoisen päivän janonsammuttajina toimivat vesi ja mehu. Termospullosta voi kaataa virkistykseksi kupillisen kuumaa kahvia tai teetä. Eväskoriin pakattu viinipullo on hyvä siirtää järveen jäähtymään leiripaikalle saavuttaessa. Myöhemmin siitä voi nauttia lasillisen hedelmäistä ja viileän raikasta viiniä. Piknik-viini on kuin kesäpäivä, vaalea, kevyt ja kukkainen. Viiniksi voi valita oman suosikin, tai vaikka pyörän värin mukaan keltaisen, rosén tai punaisen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com