Erästäjän eväissä on makua ja mielihyvää

Syksyinen luonto tarjoaa suomalaisille hienoja elämyksiä; hiljaisuutta, väriloistoa, samoilua ja luonnon antimia. Pienelläkin luontoreissulla eväät ovat must, jossa nuotiokahvi maistuu retkeilyn kruununa.

          
Nuotiolla keitetty pannukahvi on kokonaisvaltainen elämys, niin keittämisen kuin makujen osalta.

          
Karpalot ja suppilovahverot ovat syksyisessä luonnossa samoilijan aarteita ja kiinnostuksen kohteita.

          
Erälläkulkijan eväissä on energiaa ja makuja. Repusta kaivetaan esiin hedelmiä, ruisleipää, leivälle savuperunasalaattia, grillimakkaraa sekä suklaapatukka ja pakastekuivattuja cheddarkuutioita, joista saadaan nopeasti voimaa ja proteiinia.

          
Luonnossa liikkuessa nesteytys on tärkeää. Juomat kulkevat pienissä pulloissa, joista on hyvä juoda vaikka liikkuessa. Taukopaikalla on sitten aikaa nauttia oman puutarhan omenoista puristettua omenamehua, nuotiokahvia tai hifistellä lasillisella viiniä ruoan kanssa!

          
Taukotuvassa vietetään hetki eväiden ja juttujen parissa. Pentillä, Sepolla, Timolla ja Raimolla nyt puolimatkankrouvi, suppikset kerätty ja tauon jälkeen suunnistetaan karpalosuolle.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Mamma mia – italialainen ilta pannupizzan ja makujen merkeissä

Elämä ja ruoanlaitto ovat yhtä oppimista, aina löytyy jotain uutta ja yllättävää. Kuopion Kansalaisopiston viini-ruokakurssilaiset pääsivät aitoon italialaiseen menoon ja makuun viini-ruokaillassa, jossa aito pannupizza oli illan ykkösteemana. Eikä siinä vielä kaikki, illan pizzamestarin Paco Nuccin ohjastuksen ja tarinoiden myötä tutustuttiin syvällisesti pannupizzan taustoihin, italialaisiin pizzajuomiin, viineihin ja oluisiin, sekä niiden maukkaaseen maailmaan!

          
Italialainen ilta aloitettiin lasillisella laadukkaalla vuosikerta proseccolla pakastekuivattujen cheddarpalojen kanssa. Keittiössä ruoanvalmistusviininä maisteltiin Montepulciano-punaviiniä.

Illan ja napolilainen pannupizzan taustaa
Kansalaisopiston viini-ruokaimmeisten illan keskiössä oli aito italialainen pannupizza. Menu rakentui Pasteria Sorrenton Pacon Nuccin reseptiikkaan, jossa pohjana klassinen Pizza Margarita. Nyt kolmena eri versiona; vegaanisena, ilmakuivatulla kinkulla sekä salmilla. Pizzojen kanssa vertailussa viinien ja oluiden sopivuus makukokonaisuuteen. Tunnelmaan virittäjänä tervetulolasillinen sekä ruoanvalmistusviini. Väliruokana Tervacheddar&Casisano ja jälkiruokana birratiramisu!

          
Pannupizza valmistuu vähäisistä raaka-aineista; paistinpannulla paistettu pizzapohja, tomaattikastike kuumennettuna ja sulatettu mozzarella.

     Pannupizza on kotoisin Italiasta. Pannupizzan perinteen katsotaan juotavan Sfincionesta, sisilialaisesta paksutaikinaisesta uunipaistoksesta vuoden 1650 tienoilta. Paco Nuccin pannupizza pohjautuu sukutarinaan sota-ajalta 1940-luvulta. Tuolloin sota-aikaan kaikesta oli puutetta ja usein ruoka valmistettiin paistinpannulla, jossa nopeasti paistetun taikinan päälle lisättiin kuumennettua tomaattimurskaa ja sulatettua juustoa!


Paco Nucci kertoi ruokaillan porukalle millainen paistinpannu sopii parhaiden pannupizzalle,
ja havainnollisti miten valmiista pizzataikinasta muotoillaan oikeanlainen pizzapohja.

          
Taikina painellaan sormin auki keskeltä reunoille suuntautuvin liikkein. Näin taikinan sisällä oleva ilma siirtyy reunaan, joka takaa napolilaiselle pizzalle tyypillisen kuohkean reunan. Napolilainen pizza on keskeltä ohut 0,5 cm, reunuksen vahvuuden ollessa noin 1-2 cm.

          
Napolilaisen pizzan valmistus on pitempi prosessi, jossa taikinan kohottaminen kestää hyvinkin 20 tuntia. Siksi pizzaillassa hyödynnettiin Pasteria Sorrenton valmiiksi kohotettuja pizzapohjia ja fior di latte mozzarellaa.


Lyhyen alun jälkeen päästiin asiaan ja pizzan paistoon. Pizzamestari Paco kiersi työpisteestä toiseen vastailemassa kysymyksin ja opastaen yksityiskohdissa.


Keittiössä riitti menoa, juttuja ja tekemistä. Loppujen lopuksi varsinainen pizzanpaistaminen ja valmiin pannupizzan rakentaminen vei hyvinkin lyhyen ajan.

          
Siina se on pizzakokkien, Petri Kangasperkon, Pasi Hiltusen ja Jarmo Partasen valmistama napolilainen pannupizza.

          
Makujen aatelia välimakupalana Brunello di Montalcino ja Tervacheddar.

          
Klassinen tiramisù sai Italian illassa uudenlaisen makuvivahteen, kun savoiardi-keksit kostutettiin tummalla oluella.

Pizzajuomissa maistelussa ja vertailussa viinit sekä oluet
Monivivahteiselle ja maukkaalle pannupizzalle maistuu juomana niin viinit kuin oluet. Viineissä vertailussa valkoiset, punaiset ja oranssit versiot. Oluiden kohdalla esillä niin pinta- kuin pohjahiivaoluita, joiden makuvivahteissa voimaa ja mausteisuutta.

          

Viini-olutlasillinen:
Focaia Sauvignon. Veneto IGT 2025. Vegaani. Alkoholi 12.5 %.
Vaaleankeltainen, tuoksu hyvin aromaattinen, maku kuiva (6g/l), hedelmäinen seljankukkaa/salviaa, intensiivinen, pitkä.

Kbirr 10 Ten, West Coast Pilsner. Yhdistää pohjahiivaolueeseen IPAn runsaan humaloinnin. Alkoholi 5.6 %.
Keltainen, tuoksu aromaattisen humaloitu, maku puhdas, raikas, moderni.Käsityöläisolut, suodattamaton, pastöroimaton.

Rosso Bastardo. Umbria IGT 2022. Sangiovese, Merlot, Cabernet, Sagrantino. Alkoholi 13.5 %.
Rubiininpunainen, tuoksu mustaherukkainen, maku tasapainoinen, maukas, pippurinen, vaniljainen sekä eloisa.

Kbirr Cuoredinapoli, American Pale Ale (APA) pintahiivaolut, gluteeniton. Alkoholi 6.0 %.
Keltainen, tuoksu yrttinen, maku raikkaan sitruksinen, mausteinen, eksoottisen humaloitu, hartsimainen (pihkainen).

Vigne del Malina Chardonnay 2011. Italia, Veneto IGT. Oranssiviini. Alkoholia 14,5%.
Kullankeltainen, tuoksu hunajainen, maku täyteläinen, matalahappoinen (4.71 g/l), vaniljainen, mausteinen, austere
Oranssiviinissä murskatut rypäleet ja rypälemehu saavat maseroitua normaalia pitempään, punaviinien tavoin, jolloin väri saa kuorista tummemman, kullankeltaisen värin ja makuun tulee syvyyttä sekä rakennetta. Viinin käyminen tapahtuu lämpökontrolloidusti ja viini ikääntyy hitaasti, kaksi vuotta tammitynnyreissä ja 4-5 vuotta pulloissa. Viinin valmistuksessa käytössä battonage (hiivasakan sekoittaminen) sekä malolaktinen käyminen (pehmentää viinin makua).

Kbirr Misfortune, Jattura Scotch Ale. vahva 8.5 %.
Kuparinruskea, tuoksu turpeinen, maku maltainen, savuinen, mausteinen ja hennon karamellinen.

Karma Na´ Tazzulella e café. Italia., Campania. Suodattamaton, sedimenttinen, pullossa ikääntynyt. Alkoholia 8,5%.
Tumma, tuoksu kahvi/kaakao, maku täyteläinen, maltainen, suunmyötäinen, runsas. Kevyt-stout.

          

Vinilasillinen alkuun ja loppuun:
Anno Domini 47 Prosecco Extra Dry. Italia, DOC Prosecco 2021. Glera, Alko 924091. Hinta 24,48.
Vaaleanviherkeltainen, tuoksu omenainen, maku kuiva (15 g/l), keskihapokas (5.4 g/l) ), aromikas, ryhdikäs.

Zaccagnini Montepulciano d'Abruzzo. Italia, Abruzzit 2024. Alko 466437. Hinta 14,99. Sokeri (7 g/l). Hapot 5.6 g/l.
Tummanpunainen, tuoksu puolukkainen, maku keskitäyteläinen, tanniininen, kevyen mausteinen, mehevän hilloinen.

Tommasi Casisano Brunello di Montalcino. Italia, Toscana 2013. Ravintolamyynti. (Hintataso 55 $/750ml).
Tummanpunainen, tuoksu kirsikkainen, maku täyteläinen, tanniininen, kevyen lakritsinen, nahkainen, kehittynyt, pitkä.
     Brunello di Montalcino on italialainen punaviini, jota valmistetaan Toscanassa Montalcinon alueella 19 neliökilometrin alueella Se on yksi kuuluisimmista ja kalleimmista italialaisista viineistä. Valmistustapa on yksinkertainen: Brunello-rypäleiden annetaan kypsyä myöhään, ja ne poimitaan vasta lokakuun puolivälissä vanhoista, vähän satoa tuottavista köynnöksistä. Viinin annetaan käydä pitkään ja hitaasti, ja viinirypäleiden kuoret pidetään mukana mahdollisimman pitkään antamassa makua ja väriä. Näin viinistä tulee tumman väristä ja erittäin voimakkaan makuista. Viinin annetaan kypsyä vähintään neljä vuotta suurissa toscanalaistynnyreissä.

NES Passito di Pantelleria. Italia, Sicilia 2023. Moscato. Alko 564324. Hinta 17,60/0,375L
Kullanruskea, tuoksu pomeranssinen, maku makea (161 g/l), matalahappoinen (5.2 g/l), rusinainen ja mausteinen.

Reseptiikka: Paco Nucci, Ravintola Pasteria Sorrento
Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Petri Kangasperko ja Heikki Remes

          
Pizzaillassa jäi vielä ratkaisematta kysymys miten ja millä pizza oikeaoppisesti paloitellaan!

Aito napolilainen pannupizza

Napolilainen pannupizza on pizza viimeisen päälle. Napolilaistyylisen pizzan tunnusmerkkinä ovat keskeltä ohut pehmeä pohja ja korotetut paksut reunat. Täytteitä pizzaan käytetään minimaalisesti, jossa kokonaisuus rakentuu pohjasta, tomaattikastikkeesta, sulatetusta mozzarellasta ja basilikasta. Oleellista on pizzan todella lyhyt, noin minuutin mittainen paistoaika, jolloin pizza säilyttää kosteutensa sekä pehmeytensä, eikä se ehdi kuivumaan.

          
              Pannupizzassa on näköä ja makua.

Pannupizza:
3 dl kylmää vettä
2 g hiivaa, tuore
500 g jauhoja; joko 00-jauhoja tai durumvehnäjauhoja
15 g suolaa

Taikina:

          

Mittaa vesi kulhoon ja liuota hiiva veteen. Lisää veteen noin 20 % jauhoista ja sekoita. Ripottele suola koko ajan taikinaa käsin sekoittaen. Lisää loput jauhot ripeästi, sekoita ja alusta taikinaa noin 15 minuuttia, niin että taikinasta tulee kiinteää ja sileää. Peitä kulho kannella ja anna taikinan kohota 10 tuntia huoneenlämmössä.
     Hienoksi jauhettu vehnäjauho sitoo vettä hyvin ja muodostaa proteiinien avulla taikinaan vahvan gluteeniverkoston tehden taikinasta ilmavan, elastisen sekä helposti käsiteltävän. Kohoamisen aikana taikinaan muodostuu kaasuja ja aromitaskuja, jolloin lopputuloksesta tulee kuohkeaa ja aromikasta.
     Kumoa taikina leivinpaperille ja jaa neljään osaan. Pyöritä paloista sileitä taikinapalloja ja nosta kannelliseen, valolta suojattuun kulhoon kohoamaan vielä 10 tunniksi.

Pizzojen valmistus:
          
Nosta taikinapalat leivinpaperille, jauhota hieman tarvittaessa, ja painele taikina sormin auki keskeltä reunoille suuntautuvin liikkein. Näin taikinan sisällä oleva ilma siirtyy reunaan, joka takaa napolilaiselle pizzalle tyypillisen kuohkean reunan. Muotoile taikinasta pyöreä levy niin, että reunoille jää 1-2 cm:n mittainen korkeampi reunus. Napolilainen pizza on keskeltä ohut 0,5 cm, reunuksen vahvuuden ollessa noin 1-2 cm.

          
Kuumenna valurautapannu levyllä hyvin kuumaksi, ja halutessasi tipauta pannulle tilkka ruokaöljyä. Nosta pizzakiekko pannulle ja kääntele sitä pannulla muutamaan kertaa, kunnes sen reunus on kauniin ruskea ja siinä on tummia laikkuja. Oleellista on että pizza paistetaan pannulla nopeasti, maksimissaan minuutin verran. Pizzan pohjan päälle lisätään lämmin tomaattikastike, sulatettu mozzarella-juusto ja koristeeksi tuoreita basilikan lehtiä.

           

Tomaattikastike, 4 dl:
10 kypsää, pehmeää tomaattia (mitä kypsempiä, sen maukkaampi kastike)
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia/kuivattua basilikaa/kuivattua oreganoa
sokeria ja mustapippuria maustamiseen

Kalttaa ja paloittele tomaatit sekä poista tomaattien kannat. Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipulinkynnet, ja kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää tomaatit ja kuivatut mausteet, anna hautua kannen alla pehmeäksi vähintään tunnin ajan. Soseuta kastike sauvasekoittimella, mausta suolalla ja sokerilla. Lisää kastikkeeseen halutessasi tuoretta timjamia.

          

Mozzarella:
300 g mozzarella fior di latte, joka on rakenteeltaan kuiva ja kiinteä
Paloittele juusto pieniksi paloiksi, kuumenna varovasti pannulla, varoen ettei se tartu kiinni ja pala.
Kun juusto sulanut kattilaan se on heti hyödynnettävissä pizzan täytteeksi.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes, Viinimies Oy
Pizzakuvat: Eeva Remes
Reseptiikka: Paco Nucci, Pasteria Sorrento

Viinivalintoja - Plan B:t ja kompromissit nousukierteessä

Elämä ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Siksi mietimme varalle vaihtoehtoja tilanteisiin, jossa asiat eivät etenekään suunnitellusti. Viinien kohdalla vaihtoehdot ovat enemmän kuin toivottuja. Viinikirjoittajat, nuo viiniblogien ja -lehtien besser wisseritkin, puhuvat omasta puolestaan ja omista lähtökohdistaan, eikä yhtä oikeata ratkaisua ja valintaa aidosti ole. Siksipä noita viinijulistuksia lukiessa on hyvä palauttaa mieleen kompromissin määritelmä, eli jos A on oikein, ei B välttämättä ole väärin!

          

Tähän vaihtoehtojen problematiikkaan viinien kohdalla tuo ratkaisun uusvanha australialainen Plan B! -viinisarja. Plan B! -viinit ovat tunnettuja maailman ympäri hyvästä hinta-laatusuhteestaan ja selkeästä makuprofiilistaan, aina Suomen Lahdesta Malesian Ipohiin asti. Vuonna 2003 perustettu innovatiivinen viinitalo löytyy Länsi-Australiasta Frankland Riverin viinialueelta. Viinintekijöiden motto ”Elämä ja viinit on tehty nautittavaksi, niin ruoan kanssa kuin sellaisenaan, ja mielellään hyvässä seurassa hyvän musiikin soidessa” sopii täydellisesti viinimatkaajalle ja vaihtoehtojen etsijälle.

Viinilasillinen:
Plan B Riesling. Australia, Länsi-Australia, Frankland River 2024. Alko 588837. Hinta 15,49.
Vaaleankeltainen, tuoksu kypsän sitruksinen, maku puolikuiva (18 g/l), hapokas (6.6 g/l), kukkainen, hedelmäinen.

Plan B Sauvignon Blanc. Australia, Länsi-Australia, Frankland River 2024. Alko 549557. Hinta 15,39.
Vaaleankeltainen, tuoksu herukkainen, maku kuiva (3 g/l), hapokas (5.9 g/l), mineraalinen, yrttinen ja karviaismainen.

Plan B Shiraz. Australia,Länsi-Australia,Frankland-Margaret River 2023. Shiraz,Temparanillo. Alko 429867. Hinta 15,49.
Sinipunainen, tuoksu tumman marjainen, maku täyteläinen, kirsikkainen, lakritsinen, yrttinen, muhkea, tamminen.

Teksti: Heikki Remes
Viinikuva: Eeva Remes
www.viinimies.com

Vadelma-omenapiirakka on 9/9 -päivän must-herkku

Syksyisessä piiraassa pääsee nauttimaan kypsien, juuri poimittujen syysomenoiden ja tuoreen vadelmahillon hienosta makuyhdistelmästä. Väkevöidyn ja makean Pommeau de Normandie -viinin runsaan omenainen maku sekä aromikkuus rakentavat tasapainoisen ja hienon makuelämyksen vadelma-omenapiirakan makumaailman kanssa.

                
Vadelma-omenapiiraan sekä omenaisen ja makean väkevöidyn viinin makuelämys on vailla vertaa..

               
Mehukkaassa vadelma-omenapiiraassa maistuvat syksyn maut, jossa kypsän,
paahtuneen kuoren alta pursuaa nautinnollinen omena-vadelmaherkku.

Vadelma-omenapiiras:
taikinaan:
3,5 dl vehnäjauhoja
125 g rasvaa
1 kananmuna
1 rkl vettä
täytteeseen:
4-5 kotimaista omenaa kuorittuina ja ohueksi viipaloituina
2 dl vadelmahilloa
sokeria
kanelia

Nypi rasva jauhoihin. Lisää vesi sekä kananmuna ja sekoita kevyesti yhteen. Laita valmis piirakkataikina. vetäytymään tunniksi viileään. Puolita taikina ja kaulitse toisesta osasta pyöreä pohjalevy, niin että se peittää paistovuoan reunatkin. Laita irtopohjavuoalle leivinpaperi, jolle nostat taikinapohjan. Levitä sille omenaviipaleet, ripottele niille sokeria sekä kanelia. Lusikoi päälle vadelmahillo. Kaulitse loppuosasta taikinaa pyöreä kansilevy. Muotoile siihen veitsellä aukot, ja peitä piirakka sillä. Painele piirakan reunat kiinni ja nosta leikatut palaset koristeeksi piirakan pinnalle. Ylijääneestä taikinasta voi muotoilla koristeita piirakan pintaan. Voitele kananmunalla, ja paista 225 asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Omenoiden, vadelmien ja viinin makuyhdistelmässä aromikkuus on kohdallaan
Jälkiruokapiiraassa hallitsee omenoiden ja vadelmien makea hedelmäisyys, ja niiden hapokkuus on miellyttävästi pehmennyt. Piirakan hienostuneisiin makuihin soveltuu tarjottavaksi normandialainen Pommeau de Normandie väkevöity viini Ranskasta, jossa viinin makeus korostuu, hapokkuuden ja alkoholin jäädessä taka-alalle.
     Pommeau de Normandie on mistelle-tyyppinen väkevöity viini, joka valmistetaan sekoittamalla kolmeen osaan tuoretta omenamehua yksi osa calvadosta. Tässä valmistusprosessissa, mutaaminen/ mutage, calvadoksen alkoholi estää omenamehun käymisen, ja säilyttää juuri puristetun omenamehun jäljelle jääneen hedelmäsokerin, johtaen makeampaan alkoholijuomaan. Samalla valmistuva väkevöity viinin saa korkeaan alkoholiprosentin, ja sitten vähitellen meripihkan värinsä sekä arominsa ollessaan kosketuksissa tynnyrin puun kanssa. Tarjoillaan kylmänä (8–10 ° C).
     Saadakseen valvotun alkuperänimityksen (AOC) Pommeau de Normandien viiniin käytettävien omenoiden on oltava luokiteltuja, ja vähintään 70 % niistä on oltava niin sanottuja katkeria tai makeita lajikkeita. Tämä takaa viinille tasapainoisen makuprofiilin, ei liian makeaa eikä liian hapanta. Myös Pommeauhun sekoitettavan calvadoksen tulee olla AOC-suojattu, jolloin niitä on kypsytettävä tammitynnyreissä vähintään kaksitoista kuukautta tislauksen jälkeen ja niiden alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 65 % mutaamisen aikaan. Tämän jälkeen sekoituksen on kypsyttävä vähintään 14 kuukautta tammitynnyreissä.

               
Pineau de Normandie valmistetaan Christian Drouin Coeur de Lion -viinitilalla,
joka sijaitsee Gonnevillessa, Calvadoksen Pays d´Augen alueella.

Viinilasillinen:
Christian Drouin Pommeau de Normandie. Ranska, Normandia. Alko 100131. Hinta. 26,99. Alkoholia 17 %.
Meripihkanruskea, tuoksu punaomenainen, maku puolimakea (90 g/l), hennon tamminen, tasapainoinen sekä hienostunut.

Teksti: Heikki Remes
Valokuvat: Eeva ja Heikki Remes
www.viinimies.com

Keiteleellä nautittiin syksystä ja maisteltiin syksyisiä makuja

Syksyn tullessa päästään maistelemaan oman puutarhan ja lähiseudun antimista. Tuttu ruokaporukka Keiteleen Kansalaisopistosta kokoontui juhlistamaan loppukesän ja alkusyksyn taitetta yhdessäolon sekä syksyn herkkujen parissa.

               
Syksyinen tapaaminen Koutarannassa alkoi tervetulolasillisella oman puutarhan omenoista juuri puristetulla omenamehulla.

               
Rosvopaisti ja sen uudenlainen valmistaminen kokosi ympärilleen ruoka-alan harrastajat.

               
Rosvopaisti kypsyy hiekalla täytetyssä muuripadassa.

               
Kuuman höyryävän hiekan seasta kaivetaan esiin lihapaketit.

               
Kypsän, murean lihan leikaaminen vaatii terävän veitsen ja tarkkuutta. Heikki Keränen näyttää mallia.

Kuvat: Ella Keränen, Pirkko Keränen ja Eeva Remes
Teksti: Heikki Remes

Merimiespihvi juhlistaa suomalaista ruokaa ja sen tekijöitä

Perinteinen merimiespihvi on helppotekoinen ja maistamisen arvoinen ruoka. Yksinkertaisuus on valttia ruoanlaitossa, eikä siihen haluta arkena uhrata liikaa aikaa. Uunissa kypsennettävä merimiespihvi on ratkaisu silloin, kun haluaa tehdä maistuvaa ruokaa pienellä vaivalla. Pihvilihat ja juurekset kypsyvät uunissa omia aikojaan, ilman vahtimista. Mitä pitempään niiden antaa hiljalleen muhia, sen maukkaampaa ruoasta tulee. Tarvittaessa pataan lisätään nestettä. Ruskistettu liha sekä kypsien sipuleiden makeus ja perunoiden tärkkelys antavat ruoalle mukavan pehmeän maun, jota kevyt maustaminen sopivasti täydentää. Yksinkertaiset sekä edulliset raaka-aineet tekevät annoksesta kevyen, myös kukkarolle.

              

Merimiespihvi (6 annosta):
800g naudan ulkopaistia
10 suurehkoa perunaa
4 sipulia
lihalientä
voita ruskistamiseen
2 tl suolaa
rouhittua musta- tai valkopippuria
koristeeksi persiljaa

Leikkaa luuton liha viipaleiksi, puolita tarvittaessa sekä nuiji kevyesti. Ruskista pihvit pinnaltaan kauniin ruskeiksi, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa perunat ja sipulit ohuiksi renkaiksi. Voitele uunivuoka ja lado siihen kerroksittain perunaa, sipulia sekä lihaa. Ripauta perunoille hieman suolaa ja jätä päällimmäiseksi perunakerros. Kaada lihalientä pataan niin, että ainekset peittyvät. Kypsennä uunissa 200 asteessa pari tuntia. Lisukkeena voi tarjota leipää ja punajuuria.

               

Kypsälle pataruoalle tarjotaan hedelmäistä punaviiniä
Merimiespadan kypsälle ja kevyen pippuriselle maulle löytää sopiva kumppani kevyistä tai keskitäyteläisistä sekä marjaisista punaviineistä. Pataruokien makuun sopii hyvin monipuolinen Merlot-rypäle, jossa hedelmäisyys ja pyöreys tulevat hyvin esillä ja tanniinitkin ovat hyvin suun myötäisiä.

 
               

Viinilasillinen:
Tommasi Le Prunée Merlot. Italia, Veneto 2021. IGT. Alko 902417. Hinta 15,89.
Rubiininpunainen, tuoksu marjaisa, maku keskitäyteläinen, kuiva (5g/l), hapokas (5.3g/l), rehevä, pehmeän hedelmäinen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com

Asturias’s nature, history and gastronomy speak for themselves

Modern travellers do everything to gain their goals. They are ready to put efforts and some money to experience something new. When travelling people want to have countervalue for their sacrifices. In Asturias all that is possible. Hole province is new capture to most of the people. There is a lot to see and experience within a proper distance. Nice weather throughout the year, reasonable price level and friendly people are also rewards for a travellers.

               
Asturias is a province of natural beauty.

Nature calls for a visit
Nature is inseparable part of Asturias. Its beauty reaches from Cantabrian Sea level to high mountains of Peaks of Europa. Landscape and its diversity are totally different with those two parts of province. Still all regions of the territory can be reached within a few hours. Which is a benefit for them who want to spend one day on beach and another on the mountains.

              
Llanes is one of the picturesque fishing villages on Eastern coastline. It is remembered about Agustin Ibarrola’s painted concrete ”Cubes of Memory” which are laying alongside breakwater. Small piece of sandy beach just in coastline reflects best one of the attractions that draws people to Llanes. Shelttered place surrounded by cliffs is a perfect place to lay down in the sun and spend a break.

               
Sotres in the last post of civilization in the eastern extreme of the province. Here you can find the high mountains peaks near 2600 meters that belongs to the Peaks of Europa. Sotres is famous for its agricultural identity and above all for its famous and inimitable blue cheese, Cabrales. Sotres is many times also starting point for people who like to wander, hike, trek or climb mountain. Morning sun lightens the top of the peaks and shows the long and rough road between the peaks and the village.

              
Central part of Asturias in Teverga and its nature shows also green light for tourists who are seeking for mild terrain to walk, bike or canoe. The tourism is based on the area’s beauty and is also passable for the little ones of the family. The scenery is picturesque, where green forests are essential part of the terrain. On the slopes of the mountains there are also small settlement where people live with agriculture and tourism.

History is living past
It is justified to say that people in Asturias are living in the middle of past and modern era of history. Everything is guite close so you can familiarize yourself with common core of human history in one day. One can peek to late Paleolithic testimonies, Pre Romanesque Art and near history between the end of 19th century and first quarter of 20th century. And todays life, being history tomorrow, can be seen on villages and cities every day!

              
Tito Bustillo Caves take you to trip to Stone age, to time between 35.000 B.C. ─ 10.000 B.C. The Ardines Range of hills in the village of Ribadesella had covered its historical secrets over time. Fortyfive years ago, in 1968, on group of local mountaineers abseiled and explored the caves and the main gallery. They discovered staggering paintings on the wall from the ancient people. Findings have been organized into eleven different groups, containing engraved and painted representations of animals and figures. Horse’s head in Main Panel is the latest painting and it so natural, living and fresh. It transmits the feeling that it was painted recently, although it dates back to 10.000 B.C.!

             
Santa Maria del Naranco symbolizes proudly Pre-Romanesque monuments which date back over 1000 years. This remain belongs to group of six monuments that are on the World Heritage list reminding the origin of the Kingdom of Asturias. Massive rocky building unites past history to modern time and is watching over Oviedo down in the valley.
             

Laboral, City of Culture, is a huge architectural complex from near history in the city of Gijon. Starting in 1948 it counted classrooms, workshops and farm among others. When time passed its focus was transformed and converted into constantly transforming cultural city. Nowadays it is home for promoting, training, culture, artistic creativity and fun. Several groups are visiting the center and admiring its extraordinary outfits, like 130 meters high Tower and the Church beside it.

              
The house of indianos is spectacular and extraordinary example of the time when life was in transition time during industrialism. Many Asturian people emigrated to America for better life and after work or because of other reasons. When coming back those people, the indianos, wanted to show their success and financial status by building a house that emphasizes their achievements. A palm three belongs to the context.

Gastronomy is a treasurechest
Sitting in a table to eat in Asturias is same as opening positive Pandora box. Before the serving starts you can prepare yourself for tasty surprises and forget your timetable. Who wouldn’t like to go through hole menu, where ingredients are local, fresh and implementation is decorative both savory.

             
Tasting of Asturian cheeses in restaurant Quince Nudos in Ribadesella gives a representative sample about variety of tastes. Afuega’l Pitu Rey Silo as white and reddish with paprika is quality start for tasting. When continueing with Casín del Viejo Mundo you can feel the strength and excellence in your mouth. Last but by no means least is the jewel of Asturian cheeses, namely Cabrales de Teyedu. This blue cheese is personal, mix of cow’s, lamp’s and goat’s milk, the color and aromas are totally integrated with elegance and nuance.

              
Restaurant Argo in Oviedo offers a meeting on a plate with piece of essence in Asturias. Fabada, Asturian bean soup in real symbol of the county. It simplifies what is solid, cost worthy and still nourishing to have enough strength. On a plate you will have certified beans with fatty pork, chorizo and morcilla sausages cooked slowly together. In Argo serving is carried out with style, calmly and respecting the food and client.

              
Restaurant El Puerto on Gijon shows how simple, fresh and tasty a dish, hake on the hook, can be. You can imagine and nearly see the breakwater where the hake have been fished for. That’s why it is so fresh and has so delicate aromas. Smoothness that you have on fork naturalizes why El Puerto have got one Michelin star!

              
Game starts with cabrito and game! In Asturias meat is essential part of the cuisine. When travelling on mountains you will propably have kid goat on a plate or some times wild boar in restaurants like Casa Cipriano in Sotres or Aladino in Teverga. In any case the dish will be served plainly with potatoes and some vegetables. Long stewing and preparation time generates softness and richness in nuances with the aromas. With wild boar and kid goat you can taste the result and the difference of meat structure.

               
Be Asturian, taste cider. Cider is vivid trademark that is present every where in Asturias. It is sold by bottles, meaning that nearly 36 million bottles are poured in the province with small individual serving, culin. You raise your arm high up and let cider drop to glass that in down waiting in your hand. During the fall cider integrates with air and gets some oxygen and spirit. Cider is must with many Asturias dishes. It is way of life.

Text and photos: Heikki Remes
Photos from Tito Bustillo Cave: Montse Roces
www.viinimies.com