Pääsiäisruoat pääosassa Juankoskella

Kansalaisopiston ruoka- ja viini-illassa Juankoskella valmistauduttiin Pääsiäisen viettoon lampaanviulun ja jänispadan merkeissä.

Pääsiäisen pöytä on saanut kattauksensa, joka ilmentää tyylikkäästi tekijänsä, Satu Tuppuraisen käden jälkeä.

Kurssi-illan aluksi todennettiin käänteistä Pääsiäisen ihmettä, jossa tyrnimarjan hapokkuus sai valkoviinin hapokkaan maun maistumaan vedeltä!

Ruoanvalmistusruokana pöydässä oli savustettu lampaanviulu. Nopeasti lammas siirtyi parempiin suihin ja viulu vaikeni.

Ajan hengen mukaisesti Timo ja Merja laittoivat pystyyn pop-up-pubin. Se tutustutti Koffin kevään tummaan ja tyylikkäästi humaloituun olutuutuuteen, joka sopii hyvin pääsiäispöytään. Samalla olut toimi makujen raikastajana eri viinien välillä.

Pääsiäisen pääruokana arvuuteltiin riistaruokaa Ramin tapaan. Lihaisa ja maanläheisiä makuja tarjoava pata sisälsi pieniksi kuutioutua lihaa, joka korosti riistan omaa makua. Lisukkeeksi valmistettiin kermaperunoita ja porkkanaa pannun kautta. Kesti jonkin aikaa ennen kuin Raimo Vinnin pyydystämä, ja etukäteen kypsyttämä pataruoka paljastui rusakoksi. Metsämiehen pataruoka todensi, että pitkään ja hartaudella kypsytetty jänis on todellista riistaruokaa. Ruoka maistui niin hyvältä ettei sanotuksi ja kuvatuksi saa.

Pääsiäisen jälkiruoka rakentui valikoimasta Olutcheddaria, Mustaleima Emmentalia ja Munajuustoa.

 Olut ja olutjuuston muodostavat maistuvan makuparin.

Viinilasillinen:
Thandi Sauvignon Blanc. Etelä-Afrikka, Stellenbosch 2012. Alko nro 595824. Hinta 4,94/0,375L.
Vaaleankeltainen, herukkainen tuoksu ja kuiva, sitruksinen sekä karviaismainen maku. Fair Trade -viini.
Hopeaa Vuoden Viinit 2013 kilpailussa, sarjassa uuden maailman valkoviinit, hinta alle 10 euroa.

Neetlingshof Merlot. Etelä-Afrikka, Coastal Region, Stellenbosch 2005. Hinta 15e.
Tumma rubiinipunainen, mansikkainen tuoksu ja täyteläinen, pehmeä, kypsä, maanläheinen sekä tamminen maku.

Château Timberley. Ranska, Bordeaux 2010. Merlot, CS, CF. Alko nro 5072. Hinta 11,97.
Punainen, puolukkainen tuoksu ja keskitäyteläinen, punamarjainen, mausteinen ja puinen maku.

Karhu Tuplahumala.Koff.
Tumman värinen, vahva tuoksu, paahteinen, Saazer /Golding -humaloitu maku.Hinta 3,15.

Faustino VII. Espanja, Rioja 2010. Alko nro 6774. Hinta 8,98.
Punainen, marjainen tuoksu ja täyteläinen, keskitanniininen, hapokas ja hennon mausteinen maku.
Kultaa Vuoden Viinit 2013 kilpailussa, sarjassa eurooppalaiset punaviinit, hinta alle 10 euroa.

Faustino V Reserva. Espanja, Rioja 2006. Alko nro 6826. Hinta 16,89.
Tummanpunainen, karpaloinen tuoksu ja täyteläinen, viikunainen, nahkainen sekä mausteinen maku.
Pronssia Vuoden Viinit 2013 kilpailussa, sarjassa eurooppalaiset punaviinit, hinta 10‒17 euroa.

Faustino I Gran Reserva. Espanja, Rioja 2000. Alko nro 5423. Hinta 23,90.
Punainen, kirsikkainen ja yrttinen tuoksu ja keskitäyteläinen, nahkainen, mausteinen ja tamminen maku.

Rosemount GSM. Australia, Etelä-Australia 2006. Alko nro 454607. Hinta 24,50.
Punainen, mustaherukkaunen tuoksu ja täyteläinen, hilloinen, nahkainen ja lämmin maku.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
Tyrni ja SB-kuva: Eeva Remes,
www.viinimies.com

Mämmi ja portviini uudistavat pääsiäisen makuelämyksiä

Pääsiäisenä perinteet ja perinteiset maut ovat pinnalla. Se on myös uusiutumisen aikaa, jolloin pääsiäisen herkkuja voi lähestyä uudesta näkökulmasta. Mämmi, suomalaisten lahja ruokamaailmaan, ja portviini, portugalilaisten lahja viinimaailmaan, synnyttävät uusia makuyhdistelmiä perinteisten rinnalle.

Mämmissä ja portviinissä on pehmeyttä sekä paahteisuutta, jotka täydentävät hyvin pääsiäisen ruokatarjontaan. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, josta löytyy uusia, toisiaan täydentäviä makuelämyksiä. Mämmi saa rinnalleen mämmistä tehdyn jäätelön, ja perinteinen portviini valkoisen portin. Makupareihin voi hakea samankaltaisuuksia värien, makeuden ja aromikkuuden perusteella.

Mämmi on ruisjauhoista, maltaista, siirapista sekä pomeranssinkuoresta tehty imelletty puuro. Tumman ruskea väri saa vivahteita ja makua koristeeksi lisätyistä kermavaahdosta sekä nuorista koivun lehdistä.

Jäätelökoneessa mämmin väri ja maku saavat uusia ulottuvuuksia mämmijäätelönä, kun sekoitetaan kaksi osaa kermaa ja yksi osa mämmiä, sekä lisätään hieman vaniljasokeria makua pehmentämään.

Portviinissä on vivahteikkuutta ja voimaa
Portviinin monimuotoinen olemus rakentuu useiden eri rypälelajikkeiden sekoituksesta, jossa rypäleiden väri, aromikkuus ja makeus ovat pääosassa. Viinille tyypillinen makeus saadaan väkevöimällä. Siinä rypälemehu sekoitetaan väkevöityyn viinitisleeseen, jolloin käyminen pysähtyy ja viiniin jää jäännössokeria sitä makeuttamaan. Samalla viinin alkoholipitoisuus nousee. Viini saa lopullisen tyylinsä kypsyessään tammitynnyreissä. Portviinit luokitellaan värin ja tynnyrikypsytyksen pituuden perusteella kolmeen päätyyppiin; valkoiseen, kellanruskeaan(tawny) ja tummanpunaiseen(ruby).
  

Viinilasillinen:
Taylor’s 10 Years Old Tawny Port. Portugali, Douro. Alko nro 334517. Hinta 27,90.
Ruskeanpunainen, hedelmäinen sekä pähkinäinen tuoksu ja makea (110 g/l), viikunainen, runsas ja elegantti maku.
Taylorsin 10 Years Old Tawny edustaa portviiniä, jossa hedelmäisyys on taittumassa hapokkuuden ja mausteisuuden puolelle. Tawnyssa on intensiivinen aromikkuus ja pitkä, noin 10 vuoden kypsytys tammitynnyreissä näkyy jo värissä.  Punaisen portin värisävy muuttuu ajan myötä ruskeanpunaisesta ruskeankeltaiseksi ”tawnyksi”.

Taylors’s Chip Dry White. Portugali, Douro. Alko nro 384187. Hinta 15,98.
Oljenkeltainen, hedelmäinen sekä rusinainen tuoksu ja kuiva (30 g/l), aromaattinen sekä hennon pähkinäinen maku.
Taylorsin valkoinen Chip Dry -portviini tehdään valkoisista Malvasia Fina, Viosinho ja Esgana Câo -rypäleistä. Viini tuo hyvin esille valkoisen portin keveyden ja hedelmäisyyden. Viinit saivat käydä normaalia pitempään, kunnes suurin osa sokerista on muuttunut alkoholiksi. Sen jälkeen käyminen on keskeytetty, ja viinit väkevöitiin neutraalilla rypäleviinalla. Valkoviinit saivat kypsyä erillisinä 4‒5 vuotta suurissa tammisammioissa, jonka jälkeen ne sekoitettiin keskenään hieman ennen pullottamista.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Savulammas, tyrni ja mämmi taikovat herkkuja pääsiäisen ruokapöytään

Ihmeet ovat mahdollisia tänäkin pääsiäisenä. Pääsiäinen on aistien juhlaa, jossa värit, tuoksut sekä maut ovat esillä ja tekevät taikojaan. Viini voi muuttua vedeksi, lammas verhoutua savuiseen viittaan ja mämmi vaihtaa väriä.

Kotimainen, lähiseudun lammas on itseoikeutettu juhlavieras pääsiäispöydässä. Ensiviulua päivällisjuhlassa soittaa espanjalainen tempranillo-punaviini. Matalassa lämpötilassa kypsynyt lampaan liha on mehukasta ja pehmeää. Kypsä, hennon punertavaksi paistettu lampaanviulu kaipaa hedelmäistä ja maltillisen tanniinista viiniä. Savulampaan intensiiviset, maanläheiset aromit ja pehmeä maku saavat tasapainoisen makuelämyksen kun viinikumppani haetaan tammitynnyreissä kypsyneistä riojalaisista punaviineistä.

Lampaanviulu saa savuarominsa savustuskaapista, jossa se kypsyy miedossa lämmössä useita tunteja.

Kypsässä, juuri savustuksesta otetussa lampaanviulussa on voimakas savuaromi ja kaunis punertavan ruskea väri. Viilentyessä maku tiivistyy, ja lihasta saa leikatuksi ohuita siivuja, joissa maku on kohdallaan.

Intensiivisessä, savun aateloimassa lampaanviulussa on kypsän täyteläinen ja pehmeä maku.

Pääsiäisaterian voi aloittaa pienellä makutestillä, jossa viini muuttuu vedeksi. Aluksi maistellaan hapokasta valkoviiniä, jonka jälkeen suuhun laitetaan yksi keltainen tyrnimarja. Pureksittaessa tyrnin voimakas hapokkuus on hyvin aistittavissa. Heti marjan perään siemaistaan taas samaa valkoviiniä, jolloin viinin maku pehmenee lähes veden oloiseksi.

Mämmi, tuo ruisjauhoista, maltaista, siirapista sekä pomeranssinkuoresta tehty imelletty puuro on väriltään tumman ruskea. Jäätelökoneessa mämmin väri ja maku saavat uusia ulottuvuuksia, kun sekoitetaan kaksi osaa kermaa ja yksi osa mämmiä sekä pehmennyksenä hieman vaniljasokeria. Lisäväriä ja makua antavat koristeeksi lisätyt kermavaahto sekä juuri avautuneet koivun lehdet.

Viinilasillinen:
Thandi Sauvignon Blanc. Etelä-Afrikka, Stellenbosch 2012. Alko nro 595824. Hinta 4,94/0,375L.
Vaaleankeltainen, herukkainen tuoksu ja kuiva, sitruksinen sekä karviaismainen maku. Fair Trade -viini.
Hopeaa Vuoden Viinit 2013 kilpailussa, sarjassa uuden maailman valkoviinit, hinta alle 10 euroa.

Faustino VII. Espanja, Rioja 2010. Alko nro 6774. Hinta 8,98.
Punainen, marjainen tuoksu ja täyteläinen, keskitanniininen, hapokas ja hennon mausteinen maku.
Kultaa Vuoden Viinit 2013 kilpailussa, sarjassa eurooppalaiset punaviinit, hinta alle 10 euroa.

Faustino V Reserva. Espanja, Rioja 2006. Alko nro 6826. Hinta 16,89.
Tummanpunainen, karpaloinen tuoksu ja täyteläinen, viikunainen, nahkainen sekä mausteinen maku.
Pronssia Vuoden Viinit 2013 kilpailussa, sarjassa eurooppalaiset punaviinit, hinta 10‒17 euroa.

Faustino I Gran Reserva. Espanja, Rioja 2000. Alko nro 5423. Hinta 23,90.
Punainen, kirsikkainen ja yrttinen tuoksu ja keskitäyteläinen, nahkainen, mausteinen ja tamminen maku.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
Savustus ja savustuskuvat: Kari ja Satu Tuppurainen
www.viinimies.com

Imaami pyörtyi pääsiäisviinien piirittäessä lampaanfileitä

Pääsiäinen päästää paastoajat pannasta. On lupa lopettaa paastoaminen ja nostaa lautaselle pääsiäisen juhla-ateria. Imaamikin ymmärtää hyvän päälle, kun tarjolla on suomalaista lampaanfilettä ja munakoisopaistosta. Viinivalinnasta voi aiheutua positiivinen ongelma, sillä lampaalle on tarjolla valikoima eri maiden laadukkaita punaviinejä.

Pääsiäisen aikaan ilmassa on jo lupaus tulevasta kesästä. Punaviinilähettiläät maistuvat pääsiäisaterialla.

Imaami pyörtyi on munakoisoruokien klassikko. Yksi nimen alkuperän tarinoista päättyy siihen, miten imaami pyörtyi nähdessään oliiviöljylaskun.

Imam bayildi, Imaami pyörtyi (kuudelle):
3 keskikokoista munakoisoa
3 keskikokoista sipulia
4 tuoretta tomaattia
valkosipulia
hyvää oliiviöljyä
pippuriseosta, vegeta-mausteseosta, paprikaa

Kuori munakoisot ja leikkaa 1,5 cm viipaleiksi (tarvittaessa suolaa viipaleet ja pyyhi niihin imeytynyt kosteus). Kuullota munakoisoviipaleet runsaassa oliiviöljyssä molemmin puolin, lisää tarvittaessa öljyä. Anna viipaleiden saada pintaan hieman väriä. Lado viipaleet uunivuoan pohjalle ja mausta. Kuullota karkeasti silputtu sipuli ja viipaloidut valkosipulikynnet oliiviöljyssä. Lisää sipulit uunivuokaan munakoison päälle, mausta. Silppua tomaatit pieniksi kuutioiksi ja peitä paistos tomaattisilpulla. Paista kuumassa uunissa 225 asteessa noin 30‒45 minuuttia.

Pääsiäisen ruoka-aineet ovat yksinkertaiset, mutta tarjoavat maukkaan ateriakokonaisuuden.

Munakoiso viipaloituna ja maustettuna on pohjana Imaami pyörtyi -ruoalle.

Paistettu kotimainen lampaanfile on maukasta lähiruokaa, jossa maku ja pehmeys ovat suussa sulavaa.

Lammasviineissä on mausteisuutta, voimaa sekä vivahteikkuutta. Salaisuus on eri rypäleissä, niiden erilaisissa ominaispiirteissä ja sekoitusuhteissa.


Viinilasillinen:
Margaux. Ranska, Bordeaux 2007. Alko nro 498547. Hinta 19,98.
Tummanpunainen, herukkainen tuoksu ja keskitäyteläinen, mausteinen ja hennon tamminen maku.

Margaux korostaa laatua ja ranskalaisuutta viinimaailmassa. Rypäleet tulevat Margaux’n kunnan alueelta ja viinit ovat pääosin bordeauxlaisten rypälelajikkeiden sekoitteita. Margaux’n blendissä ovat mukana Cabernet Sauvignon, Merlot ja Petit Verdot. Nykysuuntauksen mukaisesti tammen vaikutusta on kevennetty kypsyttämällä viiniä vain puolivuotta tammitynnyreissä, joista yksi kolmasosa on uusia ja loput kerran tai kahdesti käytettyjä.

Châteauneuf du Pape Le Moulin Teyroud. Ranska, Rhône 2010. Alko nro 6911. Hinta 25,40.
Punainen, marjaisa tuoksu ja täyteläinen, karpaloinen, mausteinen ja tamminen maku.

Châteauneuf du Papen rypälesekoituksessa Grenache antaa viinille rakennetta ja voimaa. Mourvedre luovuttaa viiniin täyteläisyyttä, maanläheisyttä ja hedelmäisyyttä. Syrah-rypäleen värikylläisyys, rakenteen monipuolisuus ja mausteisuus täydentävät viinin kokonaisuudeksi, joka sopii pääsiäisen lammasaterialle.

Tommasi Amarone della Valpolicella Classico. Italia, Veneto 2009. Alko nro 446477. Hinta 36,90.
Syvänpunainen, kypsän marjainen tuoksu ja erittäin täyteläinen, mausteinen, tamminen ja pitkä maku.

Amarone tehdään Veneton alueen kolmesta omasta punaisesta rypälelajikkeesta, nimittäin Corvinasta, Molinarasta ja Rondinellasta. Viinin ainutlaatuisuuden taustalla on perinteinen apassimento-menetelmä, jossa viini valmistetaan kuivatuista viinirypäleistä. Lopputuloksena on vahva, muheva, hienostunut ja aromaattinen viininautinto.

Torres  Sangre de Toro. Espanja, Katalonia 2008. Alko nro 6981. Hinta 9,99.
Rubiininpunainen, maanläheinen ja runsas tuoksu sekä täyteläinen, marjainen, pehmeän mausteinen, tamminen maku.

Sangre de Torossa heijastuu Välimeren viinien marjaisuus ja runsaus. Kaksi perinteisestä espanjalaista rypälettä, Garnacha ja Cariñena, antavat viinille mausteisen sekä paahteisen kokonaisuuden.

Rosemount GSM. Australia, Etelä-Australia 2006. Alko nro 454607. Hinta 24,50.
Punainen, mustaherukkaunen tuoksu ja täyteläinen, hilloinen, nahkainen ja lämmin maku.

Rosemount GSM:ssä kolme perinteistä rhonelaista rypälettä on puristettu akronyymi-viiniksi uuden maailman tyyliin. Grenachen, Syrahin ja Mourvedren erilainen sekoitussuhde korostaa hedelmäisyyttä, täyteläisyyttä ja mausteisuutta.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Stroganoff vie aitojen makujen äärelle

Mausteinen, kuutioitu liha, pehmeä kastike ja venäläiset lisukkeet, kuten peruna, smetana ja suolakurkku, ovat todellista talviajan ruokaa. Yksinkertaisuudessaan ja makujen moninaisuudessa ne sopivat hyvin kevättalven ateriointiin, vaikka ulkoilun päätteeksi sunnuntailounaalla.

Stroganoff on venäläisen keittiön kuuluisa liharuoka. Liittyipä ruoka Stroganoffin sukuun tai keisarilliseen perheeseen, niin ruoan historia juontaa aina 1700-luvulle. Kokonaisuus rakentuu kuutioidun lihan, kastikkeen, tomaattisoseen, smetanan ja suolakurkun yhdistelmästä.

Stroganoffin pihvi on aito venäläinen ruokaherkku.

Stroganoff, 4 annosta:
600g naudanfileetä tai hyvin riippunutta sisäpaistia
2 rkl voita
½ sipulia silputtuna
pannun huuhdeliemi
1 tl suolaa
valkopippuria
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
1 dl kermaa
1 rkl tomaattisosetta
suolakurkkua kuutioina
smetanaa annoksiin

Puhdista liha, kuivaa hyvin ja leikkaa poikittaissyiden mukaan 1,5 cm:n kokoisiksi viipaleiksi. Nuiji kevyesti ja leikkaa kuutioiksi. Ruskista paistinpannulla pieni erä kerrallaan. Lisä sipulisilppu joukkoon, anna hautua hetken ja nosta kattilaan. Lisää vesi pannulle ja kaada huuhdevesi kattilaan. Lisää suola ja valkopippuri. Anna kypsyä kevyesti poreillen vähintään tunnin. Valmista suurus lisäämällä jauhot kylmään vesitilkkaan ja sekoittamalla seos kastikkeeseen. Anna kiehua muutama minuutti, jotta jauhot kypsyvät. Lisää kerma, tomaattisose ja kurkkukuutiot. Tarjoile kasvisten, smetanan, kuoriperunoiden, ja gruusialaisen punaviinin kanssa.

Mukuzani punaviini kuuluu oleellisena osana venäläisen keittiön ja sen liharuokien yhteyteen.

Viinilasillinen:
Tbilvino Mukuzani. Georgia 2009. Saperavi. Alko nro 426347. Hinta 13,48.
Syvän tummanpunainen, karpaloinen tuoksu ja keskitäyteläinen, herukkainen, mausteinen ja tamminen maku.

Mukuzani on Georgiasta tuleva viinityyppi, jolla on pitkä historia Venäjän viinituotannossa. Georgian arvellaan olevan maailman vanhin viinimaa, jossa todisteet viininviljelyksestä ajoittuvat aina 8000 vuoden taakse. Maa on vuoristoinen sekä maaperä vaihtelevaa, vuoristo ja lähteet takaavat puhtaan veden saannin. Maassa viljellään lukuisia alkuperäislajikkeita, joista tärkeimmät ovat valkoinen Rkatsiteli ja punainen Saperavi. Saperavi-rypälelajike tuottaa viinejä, jotka kestävät hyvin tammi- ja pullokypsytystä. Punaviini sopii hyvin kaikenlaisten liharuokien seuraksi, esim. haudutettujen pataruokien, lampaan ja porsaan kumppaniksi.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Pakurikääpä on luonnon oma kansanparantaja

Pakurikääpä on lehtipuiden rungolla, niiden vioittuneissa kohdissa esiintyvä sieni. Se tunnetaan luonnonvaraisena ja vahvana antioksidanttina. Luonnonlääketieteessä se luokitellaan adaptogeeniksi, joka auttaa kehoa mukautumaan haastaviin muutoksiin, vahvistaen immuunijärjestelmää sekä hermoston ja rauhasten toimintaa.

Pakurikääpä on sienirihmaston aiheuttama kasvannainen puun pinnalla.

Pakurikääpä on puun omaa solukkoa, joka muodostaa puun pinnalle pahkuran eli pakurin. Epänormaali kasvu muodostaa puun rungolle mustan, epämääräisen muotoisen lisän. Pakurin keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kääpää ei ole hyvä kerätä maanteiden eikä teollisuusalueiden läheisyydestä, sillä se kerää itseensä ympäristön raskasmetalleja.
   Pakurikääpää esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on lehtipuiden lahottajasieni, jota Suomessa tapaa yleisimmin koivujen ja leppien rungoilla. Käävän sienirihmasto tunkeutuu elävään puuhun, sen kuoressa olevien vioittumien kautta, ja lahottaa sydänpuun noin kymmenen vuoden aikana.

Pakurikääpä lahottaa vuosien saatossa isäntäpuun. Puun vielä eläessä pakuri on käyttökelpoinen. Sen saa rungosta irti kokonaisena, kun sitä lyö kirveen hamaralla.

Pakurikääpä on monipuolinen lääkesieni
Pakurissa on paljon vaikuttavia aineita, kuten vitamiineja, kivennäisaineita, fenoleja ja hiilihydraatteja. Siinä on poikkeuksellisen paljon antioksidanttina toimivaa entsyymiä. Se parantaa kuntoa, auttaa jaksamaan ja torjuu tulehduksia. Pakurin on havaittu vahvistavan sydämen toimintaa ja laskevan kolesterolin määrää. Kääpää pidetään Venäjällä ja Aasiassa voimakkaana lääkeaineena, jota käytetään varsinkin rinta-, keuhko-, kohdunkaulan- ja mahasyöpään niiden varhaisvaiheissa.
   Pakurikäävällä on hyvin vanhat perinteet luontaislääketieteessä erityisesti Aasiassa. Se poistaa väsymystä, virkistää ja auttaa ientulehduksiin. Ulkoisesti pakuria käytetään jauheena naarmuihin, haavoihin, ihottumiin ja psoriasikseen. Se nopeuttaa mahahaavasta toipumista.
   Sieniallergikoille pakuria ei suositella, eikä veren ohennukseen tai sokeritasojen säätelyyn vaikuttavien lääkkeiden kanssa.

Pakuri palasiksi ja pussiin
Pakurikääpä sopii kotioloissa parhaiden teen tapaan nautittavaksi. Pakuri harjataan puhtaaksi ja pienitään muutaman sentin paksuisiksi kappaleiksi, jotka kuivataan huolellisesti joko kuivurissa tai uunissa. Kuivatut palat säilyvät huoneen lämmössä. Teen voi keittää joko suoraan vedessä hauduttaen pakuripalan kanssa tai sitten jauheena. Kuivatut palat jauhetaan vahvalla tehosekoittimella ja jauhetta käytetään normaaliin tapaan teessä, joko yksin tai maustelisien kanssa.

Pakuritee maistuu jauhettuna ja tarjoaa rauhoittavan teehetken, sillä siinä ei ole kofeiinia.

Teksti: Heikki Remes
Teekuva: Eeva Remes
www.viinimies.com

Ps. Kuvan, vajaan kilonpainoinen kääpä odottaa noutajaansa  ja on halukkaalle saatavissa Västinniemellä Juankoskella. Soita ja sovi noudosta!

Viisi väriä takaavat hyvän olon

Kadonneen vyötärön metsästäjät lunastavat lupauksiaan kilojen kuriin saamisesta. Toimiva ohjenuoraterveyttään vaalivalle on syödä puoli kiloa kasviksia päivässä. Vaihtelua annokseen antavat eriväriset kasvikset, joiden väriaineista elimistö saa puolustuskykyä parantavia suojaravinteita ja ainesosia.

Värikkäät vihannekset sopivat vyötärön kaventajille.

Vihreissä vihanneksissa on kasvuvoimaa ja vitamiineja.

Lehtivihannesten, parsakaalin sekä eri salaattien sisältämä runsas C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä ja on hyväksi aineenvaihdunnalle. Erityisen arvokasta on niistä saatava A-vitamiinin esiaste, karoteeni, joka pienentää syövän riskiä. Vihreiden vihannesten kalium tasaa verenpainetta ja niiden kuidut ovat hyväksi ruoansulatukselle.
 

  Purppuran ja sinisen sävyt antavat kasveille parantavaa voimaa.

Punajuuren, punasipulin ja punakaalin tummat värit ovat peräisin antosyaaneista. Ne toimivat antioksidantteina, jotka flavonoidien kanssa estävät sydän- ja verisuonisairauksia. Voimakkaissa väreissä esiintyvien flavonoidien uskotaan myös parantavan muistia. Makean makuinen punajuuri sisältää paljon luonnonsokeria ja on lisäksi hyvä kaliumin ja foolihapon lähde.

  Punaisessa tomaatissa on paljon terveyttä, makua ja väriä.

Punaiset kasvikset tarjoavat väriä ja terveyttä. Punavärisillä kasviksilla, kuten tomaatti, paprika, vesimeloni ja verigreippi, tiedetään olevan merkitystä sydän- ja verisuonisairauksille. Tutut tomaatti ja paprika ovat ravitsemuksellisesti erityisen arvokkaita ja ne säilyttävät kauniin värinsä kypsennettäessäkin. Tomaatin väri on peräisin lykopeenista, joka suojaa ihmisen elimistöä ja hidastaa verisuonten kalkkeutumista. Paprika on yksi parhaista C-vitamiinin lähteistä ja siitä saa myös E-vitamiineja, A-vitamiinin esiasteita sekä B-ryhmän vitamiineja. Sillä on yksi suurimmista ravinnon ominaistiheyksistä, joka kertoo kuinka paljon tärkeitä ravintoaineita on yhtä energiakaloria kohden.
 

Keltaiset ja oranssiset vihannekset jakavat aurinkoista oloa.

Appelsiinin, porkkanan ja aprikoosin beetakaroteeni on merkkinä niiden sisältämistä virkistävistä vitamiineista, joiden tiedetään lisäävän elimistön vastustuskykyä ja suojaavan sairauksilta. Appelsiinin raikkaus ja elinvoimaa antava C-vitamiinipitoisuus on hyvin tiedossa.  Miedon makea porkkana on terveellinen ja edullinen juures. Se sisältää runsaasti liukoista kuitua, joka alentaa kolesterolia sitomalla sen elimistöstä poistuvaan muotoon. Lähes rasvaton aprikoosi on hyvin ravintorikas ja sen kivennäisaineista löytyy runsaasti sydämelle terveellistä kaliumia.

Tyrnimarja on todellinen terveyspommi.

Tyrni sisältää monityydyttämättömiä Omega sarjan öljyjä ja toimii antioksidanttina. Tyrni on monipuolinen vitamiinin lähde, ja sisältää esimerkiksi liki 20 kertaa enemmän C-vitamiinia appelsiiniin verrattuna.

Punaisesta ja valkoinen sipulista löytyy aromikkuutta ja parantavaa voimaa.
      
Valkoiset ja ruskeat kasvikset toimivat elimistön suojakilpenä. Sipulin, kukkakaalin ja perunan flavonoidit tarjoavat suojaa viruksia ja bakteereita vastaan. Sipulista löytyvät tehokkaimmat valkoisten kasvien flavonoidit, kvertsetiini ja allisiini, joiden tiedetään vähentävän veritukosten todennäköisyyttä. Valkosipulin terveellisyys on tieteellisesti tunnustettu. Se alentaa veren pahaa LDL-kolesterolia ja kohottaa hyvän HDL-kolesterolin määrää. Lisäksi se on hyvä seleenin lähde. Kukkakaali on yksi parhaista syöpää estävistä elintarvikkeista. Se on vähäkalorinen ja sisältää niukasti rasvaa sekä natriumia. Kevyt ja monipuolinen peruna on tehokas kuidun lähde. Se on vähäenerginen ruoka-aine, jossa on monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita.

Teksti: Heikki Remes
Kuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Tee on kiinalainen juttu, tee tukee terveyttä

Tee on ikivihreän Camellia sinensis-pensaan kuivatuista lehdistä, kärkisilmuista ja kukista hauduttamalla valmistettu juoma. Teen levinneisyys on tehnyt siitä maailman toiseksi suosituimman juoman. Vain vesi menee edelle.

Tee on täynnä tuoksuja, tunnelmaa ja terveyttä.

Tee on ikiaikainen nautintoaine
Himalajan rinteiltä, nykyisen Intian ja Kiinan raja-alueilta levinneen pensaskasvin lehdistä valmistetun juoman syntyhistoriasta on olemassa erilaisia tarinoita ja legendoja. Teelehtien käyttö lienee saanut alkunsa ihmisten tavasta pureksia pensaan lehtiä. Tapaa on levittänyt kokemukset lehtien virkistävästä vaikutuksesta. Kasvia hyödynnettiin enenevässä määrin niin ruoka-aineena kuin lääkeyrttinä, kunnes tee yli 2000 vuoden aikana on muotoutunut nykyisen kaltaiseksi nautintoaineeksi.

Celadon-lasitettu teenjauhinkivi ja astia Tang-dynastian ajalta, vv. 618‒907. Astiaa säilytetään Kiinan kansallisen teemuseon kokoelmissa.

Eurooppaan tee rantautui hollantilaisten kauppalaivojen mukana 1600-luvun alkupuolella. Suomeen tee kulkeutui 1700-luvulla Ruotsin ja Venäjän kautta. Suomessa teen kulutus on keskimäärin noin kupillinen päivässä. Ylivoimaisesti suosituinta on pussitee, sillä lähes neljä kupillista viidestä on siitä valmistettua. Suomalaisten erityisessä suosiossa ovat maustetut teelajit, joiden suosio kasvaa vuodesta toiseen. Tänä päivänä teen tärkeimpiä tuottajamaita ovat Intia, Kiina, Sri Lanka ja Kenia.

Kiinalainen teepussi on tyhjiöpakattu, jossa murskatut teelehdet säilyttävät arominsa.

Värillä on väliä
Teelajikkeiden moninaisuuden taustalla ovat teepensaan lehtien alkuperä ja niiden käsittely tuotannossa. Lehtien hapettuminen on ratkaisevin tekijä laatujen erilaisuudelle. Poimimisen jälkeen lehdet kuivataan ja niiden jatkokäsittelyssä, rullauksessa, lehtien solukot rikkoontuvat. Säätelemällä tässä yhteydessä teelehtien yhteyttä happeen saadaan tuotetuksi kullekin teelaadulle ominaiset tuoksu- ja makuaromit sekä värit. Lopuksi lehdet kuivataan, jolloin teehen taltioituvat sen lopulliset ominaisuudet.

Teelehti säilyttää arominsa Susie Wu:n metallisessa teepurkissa, joka on osa hänen matkavarustusta.
 
Eri teelaatujen tunnistamiseksi on käytössä väreihin pohjautuva luokittelu.
Vihreät (lûcha), ei-hapettuneet teet
Vihreää teetä pidetään luonnonmukaisimpana teelajina. Lehtien hapettuminen estetään kuumentamalla, joka säilyttää teen vihreyden ja ruohoisan tuoreuden.

Valkoiset (baicha), luonnollisesti hapettuneet teet
Valkoisen teen yksinkertaisessa valmistusmenetelmässä lehtien poiminta ja luonnollinen kuivuminen saavat aikaan kevyen hapettumisen. Näin saadaan mietoja ja terveellisiä teelaatuja, joissa teen aromikkuus on tallella.

Keltaiset (huangcha), ei-perinteisesti hapettuneet teet
Keltaisen teen lehdet paahdetaan heti keräämisen jälkeen ja kääritään paperiin. Näin taltioituna teen silmut ja lehdet saavat kellertävän värinsä ja omintakeisen makunsa.

Sinivihreät (gingcha), puolihapettuneet teet
Sinivihreässä teessä lehtien hapettuminen keskeytetään, jolloin puolihapettuminen mahdollistaa moniaromisten ja kukkaisten teevaihtoehtojen tuottamisen.

Mustat (hongcha), hapettuneet teet
Mustassa teessä teelehdet ovat täysin hapettuneita, jolloin lehdistä on poistunut kitkeryys ja teestä tullut täyteläistä.

Tee säilyy parhaiten ilmatiiviissä peltipurkeissa, joissa eri laadut tulevat hyvin esille.

Tee valmistuu tiedolla ja taidolla
Teen tekemisen lähtökohtana on raikas, oikean lämpöinen vesi, jonka määrä suhteutetaan teelehtien määrään. Tee valmistetaan aina puhtaaseen ja tuoreeseen veteen, joka kuumennetaan lähes kiehuvaksi. Lämpötila on sopiva kun vesi alkaa keitettäessä poreilla ja sen jälkeen vesi saa jäähtyä teelaadulle sopivaksi. Kiehuvan veden kaatamista teelehtien päälle on vältettävä, sillä se turmelee teen parhaat ominaisuudet. Mietojen teelaatujen, vihreän, valkoisen ja keltaisen teen kohdalla sopiva veden lämpötila on 70‒80 astetta. Voimakkaat teet tarvitsevat kuumempaa vettä, joka irrottaa parhaiten teen kaikki makuaineet. Sinivihreän teelle käy 85‒90 asteinen vesi ja mustalle teelle vastaavasti 90‒95 asteinen vesi. Valmiin teen säilymistä lämpimänä auttaa, jos teepannu huuhdotaan kuumalla vedellä ennen käyttöä.

Teelaatuja on useita ja niitä on tarjolla monessa muodossa.

Teelehtien määrä ja haudutusaika ovat hyvän teen avaintekijöitä. Sopiva määrä teelehtiä on yksi teelusikallinen kupillista kohden ja yksi ylimääräinen kannulle. Vihreät, keltaiset ja valkoiset teet valmistuvat yleensä lyhyessä 1‒3 minuutin haudutusajassa. Sinivihreät ja mustat teet tarvitsevat vähintään 3‒7 minuutin haudutuksen. Teen oikea määrä ja haudutusaika selviävät parhaiten kokeilemalla. Teelehtien poistaminen heti haudutuksen jälkeen on tärkeätä, silloin teestä ei tule liian kitkerää.

Tee tukee terveyttä
Nautinnollisuuden ohella teelehtien aromaattiset yhdisteet, vitamiinit ja mineraalit vaikuttavat monella tavalla ihmisen hyvinvointiin. Useat teen ainesosat ja polyfenoliset yhdisteet toimivat antioksidantteina, jotka auttavat ja suojaavat elimistöämme. Teen flavonoidit suojaavat soluvaurioilta ja ehkäisevät sydänsairauksia. Katekiinit vähentävät kolesterolin ja verenpaineen nousua ja polttavat kaloreita. Teen sisältämä kofeiini vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja sillä on piristävä vaikutus.
  
Teen vitamiineista ihmisen elimistö saa välttämättömiä ravintotekijöitä. B-ryhmän vitamiineista B1-, B2-, ja B3-vitamiinit ylläpitävät perustoimintoja osallistuen hiilihydraatti-, rasva- ja valkuaisaineenvaihduntoihin. Kasvua ja elimistön vastustuskykyä ylläpitävää C-vitamiinia on erityisen paljon miedoimmissa ja vähän hapettuneissa teelaaduissa, joissa vitamiinit säilyvät myös teetä oikein haudutettaessa.

Teehetki tarjoaa tasapainoisen ja kiireettömän mielenrauhan.


Teen valmistuksen salat:
1. Säilytä tee ilmatiiviisti pelti- tai lasipurkissa
2. Käytä aina puhdasta ja raikasta vettä
3. Huuhtele teekannu kuumalla vedellä
4. Mittaa oikea määrä teetä
5. Varmistu veden lämpötilasta ja teen haudutusajasta seuraavasti:
   -vihreä tee: vesi 70‒80 asteista, haudutus 2‒3 minuuttia
   -valkoinen tee: vesi 70 asteista, haudutus  1‒15 minuuttia
   -keltainen tee: vesi 70 asteista, haudutus 2‒3 minuuttia
   -sinivihreä tee: vesi 80‒90 asteista, haudutus 2‒5 minuuttia
   -musta tee: vesi 90‒100 asteista, haudutus 3‒7 minuuttia
6. Kaada tee kuppeihin heti haudutuksen jälkeen
7. Mikäli teehen lisätään sitruunanviipaletta, älä purista niitä
8. Teepusseja käyttäessäsi anna niiden liueta rauhassa, äläkä purista niitä

Teksti: Heikki Remes
Teekuvat: Eeva Remes
www.viinimies.com

Tee on kiinalainen juttu, teeseremonia rauhoittaa kiireen keskellä

Kiinalaisen sanotaan olevan onnellinen missä tahansa, kunhan hänellä on teekannu mukanaan. Monivaiheinen ja rituaalinomainenkin teen valmistaminen vangitsee katsojan mielenkiinnon kokonaan. Siinä teelehtien aromikkuuteen yhdistyy kulttuurellisia, esteettisiä ja yhdessäoloon liittyviä piirteitä. Niistä rakentuu nautinnollinen hetki, joka rauhoittaa hetkeksi arjen hektisessä virrassa.

Susie Wu ja Feeniks-linnun kolme nyökkäystä on osa teeseremoniaa, jossa teen sekoittuminen varmistetaan nostamalla kannua kolme kertaa teetä kaadettaessa.

Tarjoilukannu (chahai) ja siivilä, teekupit sekä haudutuskannu (zhong) muodostavat pienimuotoisen teekaluston. Pieni astiasto on kätevä ja helppo kuljettaa mukana. Pienessä kannussa teen aromit tiivistyvät ja tulevat paremmin esille. Pienet tarjoilukupit luovat tunnelmaa ja sitovat teennauttijat kokonaisvaltaisesti teetarjoilun piiriin.
  

Teen valmistuksessa pääroolia näyttelee kannellinen teen haudutuskannu, zhong. Siinä tee pysyy lämpimänä ja säilyttää arominsa. Kansi toimii myös kätevänä suodattimena, kun teetä kaadetaan tarjoiltavaksi.

Aluksi zhong lämmitetään kuumalla vedellä, jonka jälkeen tyhjään kannuun annostellaan teelehdet. Teen salaisuus on camellia sinensis-pensaan lehtien aromikkuudessa.

Vesi kaadetaan teelehtien päälle, kunhan ensin on varmistettu veden oikea lämpötila. Teelehtien annetaan hetken aikaa turvota. Sen jälkeen vesi kaadetaan pois ja lisätään uutta vettä välittömästi.

Tee saa hautua kannellisessa zhongissa, joka säilyttää teen aromit ja lämmön. Näin teelehtiä huuhdotaan 2‒3 kertaa, kunnes ne ovat turvonneet ja täyttävät kannun lähes kokonaan. Tee on nyt valmista. Zhongissa olevaa valmista teetä voi nauttia 2-3 kertaa lisäämällä vain vettä. Sen jälkeen teelehdet menettävät aromikkuutensa ja valmistus on aloitettava alusta.

    Valmis tee kaadetaan siivilän läpi tarjoilukannuun, chahaihin.

Chahaista tee annostellaan pieniin tarjoilukuppeihin nautittavaksi.

Teessä nautitaan sen tuoksuista ja makuaromeista. Viinikolumnisti Susie Wu tarjoaa haudutettua teetä pienestä kupista. Hän opastaa arvioimaan ensin teen tuoksuvia aromeja ja sen jälkeen maistelemaan niitä hitaasti siemaillen.

Teksti ja kuvat: Heikki Remes
www.viinimies.com